Luin eilen vinkkejä, joita keräsin keväällä pääsykokeisiin valmistautuville. Niitä lukiessa huomasin ainakin yhden kohdan toistuvan monta kertaa: tee hyvät muistiinpanot. Mutta miten voi tehdä hyvät muistiinpanot? Monet kirjoittavat ylös paljon nippelitietoa, toiset taas tekevät niin suppeat muistiinpanot, että niistä ei ehkä saa myöhemmin enää selvää, kun ei muista mitä asia käsittelee. Jotkut eivät tee muistiinpanoja ollenkaan, koska kokevat sen liian hankalaksi. Se ei kuitenkaan ole totta. Miten siis voi tehdä hyvät muistiinpanot juuri siitä väliltä? Kokeilin uteliaisuuttani löytyisikö Googlesta paljon tietoa asiasta, mutta tieto oli melko suppeaa ja sitä oli vähän.

Muistiinpanoja voi tehdä sekä itse käsin, että tietokoneella. Henkilökohtaisesti itse suosittelisin käsin kirjoittamista, vaikka siinä kestääkin kauemmin. Kun asiaa kirjoittaa itse, joutuu keskittymään enemmän. Koneelle kirjoittaessa tekeminen on enemmänkin aivotonta kopioimista kirjasta. Samoin käsin kirjoittaessa tekstistä tulee paljon omaperäisempää ja sitä on helpompi muistaa, kuin mitä Word-tekstiä on. Tietokoneella kirjoittaessa on myös hankalampi tehdä erilaisia kaavioita, nuolia asioiden välille sekä miellekarttoja.

Kun ajatellaan muistiinpanoja, on varsinkin pääsykoekirjaa hyvä käsitellä niiden avulla. Asia jää helpommin mieleen kun sen kirjoittaa itse, yksinkertaisesti ja ilman nippelitietoa. Kirjoittaessa joutuu oikeasti miettimään, mitä asiat tarkoittavat, eikä vain lukea eteenpäin ilman vaivannäköä. Muistiinpanoista on myös se hyöty, että niitä voi kerrata paljon tehokkaammin, kuin lukea vain kirjaa uudelleen ja uudelleen läpi.

Kuten sanoin aikaisemmin, tottumattomalle muistiinpanot tuntuvat varmasti raskailta tehdä. Itse en lukiossa joutunut tekemään niitä kuin kerran yhdellä historiantunnilla – jolloin opettaja halusikin painottaa sitä, että näin siellä yliopistossa sitten tehdään. Noh, se jäi sitten siihen yhteen kertaan. Pudotus yliopistoon ja sen muistiinpanopakkoon ei siis ollut mitenkään pehmeä. Voin kokemuksesta kertoa, että aluksi muistiinpanot tuntuivat vaikeilta. Kirjoitin ylös kaikenlaista turhaa (enkä todellakaan ollut ainut, joka teki tämän virheen aluksi), enkä tahtonut pysyä puheen mukana kirjoituksen kanssa.

Kun muistiinpanoja tehdään kirjasta, on tahti tietysti hitaampi. Toisaalta se saattaa lannistaa. Koko kirja, josta täytyy tehdä muistiinpanot, tuntuu aikamoiselta haasteelta. Haasteellista on myös se, että kirjasta muistiinpanoja kirjoittaessa on vaikea kirjoittaa tiivistettyjä muistiinpanoja. Mikä on olennaista tulevaa tekstiä ajatellen, mikä ei? Olisi tietysti parempi lukea kirja etukäteen ensin kertaalleen, jolloin osaa poimia muistiinpanoja paremmin. Yliopistossa opiskellessa on kuitenkin aika kortilla ja sivuja paljon, eikä kirjaa ole hedelmällistä lukea etukäteen, ja sitten kirjoittaa muistiinpanot. Pääsykokeisiin lukiessa kirjan lukeminen etukäteen on tietysti tärkeää!

Muistiinpanoja kirjoittaessa täytyy muistaa se, että se on oma taiteen lajinsa. Harjoitus tekee mestarin, ja mitä enemmän muistiinpanoja on kirjoittanut, sitä paremmin silmä ja mieli harjaantuvat ottamaan tekstistä sen tiedon, mikä on olennaista, ja se kirjoitetaan ylös. Alkuvaiheen kankeus ja vaikeus pitää siis taistella läpi, koska jossain vaiheessa muistiinpanot tuntuvat jo täysin luonnolliselta. Silloinkaan aivoja ei tietysti voi heittää narikkaan, mutta itse tekeminen helpottuu. Moneen asiaan ei tarvitse enää keskittyä samaan aikaan.

Ihmiset ovat erilaisia, joten samoin ovat muistiinpanotkin. Jotkut pärjäävät suppeammalla tekstillä, jotkut tarvitsevat enemmän yksityiskohtia. Harjoituksen kautta pääsee yleensä tulokseen siitä, kuinka paljon yhdestä aiheesta tarvitsee olla kirjoitettuna ylös, että muistaa koko asian. Ihmiset ovat taipuvaisia joskus virheisiin, joten teksti kannattaa kirjoittaa lyijykynällä, että virheet saa korjattua tekstiin. Epämääräiset sutut ja yliviivaukset tekevät tekstistä sekavan. Jos omistat korjauskynän, niin kaikki kynät käyvät, totta kai!

Kun opiskelet ja teet muistiinpanoja, pidä huolella mielessäsi se, voisiko tästä asiasta tulla mahdollinen koekysymys? Jos asia tuntuu melko vähäpätöiseltä eikä se ole koko kirjaa ajatellen kovin merkittävä, siitä ei todennäköisesti tule kysymystä. Näin pystyt karsimaan hieman sitä, mistä teet muistiinpanoja. Kannattaa miettiä vastauksia mahdollisiin kysymyksiin jo etukäteen. Mieti, että jos tästä aiheesta tulisi nyt esseekysymys, sinulla olisi muistiinpanoissasi rakentavasti kirjoitetut muistiinpanot, joissa olisi tiivistetysti tärkeimmät asiat siitä, ja loput osaisit itse. Siinä on jo melkeinpä pähkinänkuoressa koko muistiinpanojen ajatus.

Jos eteesi tulee esimerkiksi pääsykoekirjassa aihe, joka on sinulle jo entuudestaan hyvin tuttu tai muuten vain osaat sen hyvin, älä koe pakkoa kirjoittaa sitä ylös. Jos olet kuitenkin epävarma osaatko sitä kuitenkaan aivan ulkoa, kirjoita se lyhyesti. Osaat varmasti asian taas pienen muistutuksen jälkeen. Muista jättää kirjoittaessasi tekstiin hieman tilaa (älä esimerkiksi kirjoita joka riville), jotta voit tehdä vielä jälkeenpäin lisäyksiä väleihin. Jos vaikka käykin niin, ettet muista enää mitä joku asia käsitteli. Näin pystyt jälkikäteen korjaamaan.

Kaikki käsitteet ja erityisen vaikeat asiat on tärkeää kirjoittaa kunnolla auki. Älä lannistu ensimmäistä kertaa kirjaa lukiessasi siitä, ettet tiedä kaikkia termejä tai et ymmärrä ihan kaikkea, sillä se on normaalia. Muistiinpanoja tehdessä vaikeita kohtia on hyvä työstää ajan kanssa. Tällöin erilaiset sanakirjat ja Internet (luotettavat sivustot tietysti) ovat hyvin käteviä. Kun asiat ja termit selittää hyvin omalla tavalla, ne muistaa myös myöhemmin. Jos jättää jonkin asian selvittämättä, eikä välttämättä ymmärrä sitä, voi se koitua ongelmaksi myöhemmin tekstiä opiskellessa, vaikka sitä ei silloin edes huomaisi. Silloin saattaa esimerkiksi jokin syy – seuraussuhde mennä ohi.

Samoin jos tekstissä pilkahtelee nimiä, joita et tunnista, kannattaa heistä ottaa selvää. Taustatiedot siitä, mitä he ovat tehneet, liittyvät yleensä aika hyvin tekstiin. Tällainen lisätieto ei koskaan ole pahasta. Varo kuitenkin sivuraiteille ajautumista. Heidän tutkimisensa saattaa tuntua paljon mielenkiintoisemmalta kuin itse teksti, mutta se ei ole aivan niin olennaista.

Syy – ja seuraussuhteesta pääsemmekin seuraavaan kohtaan näppärästi. Kun luet tekstiä, käsittele asiaa huolella mielessäsi, ja kirjoita pohdintojasi myös kirjan ulkopuolelta ylös. Jos huomaat jossain kohtaa esimerkiksi että tietyt kaksi asiaa liittyvät toisiinsa jollain tärkeällä tavalla, kirjoita tämä huomio ylös. Jos tuntuu, että jokin asia on sekavasti selitetty ja tieto siitä on ympäri kirjaa, niin kerää kaikki se tieto yhteen kohtaan.

Muistiinpanoista kannattaa tehdä mahdollisimman omannäköiset sen jälkeen, kun olet saanut ne valmiiksi. Jos tiedät omaavasi valokuvamuistin ja koet eriväriset tekstit, huomiot ja niin edelleen hyödylliseksi, tee tekstistä mahdollisimman monipuolisen näköinen! Yliviivaa, alleviivaa, ympyröi… Tekstin lomaan kannattaa tehdä omanlaisia ajatuskarttoja, tilastoja, kaavioita, ja ylipäätänsä ihan kaikkea, mikä elävöittää tekstiä ja helpottaa asioiden ymmärtämistä. Pelkkä teksti alkaa puuduttamaan helposti, varsinkin jos ne tarvitsee lukea moneen kertaan. Aikajana on myös yksi helppo tapa hahmottaa asioita paremmin – kun laitat asiat aikajanalle, saatat huomata, että jokin tapahtuma onkin saattanut vaikuttaa toiseen, vaikket sitä olisi muuten huomannut.

Loppujen lopuksi muistiinpanot eivät ole niin vaikeita tehdä, kuin miltä ne kuulostavat. Kun keskityt niihin kunnolla ja löydät oman tyylisi, huomaat että luku-urakka on myös paljon helpompi.

 

Syksyisin terveisin,

Tanja