Syksyä kohti kun mennään ja abivuosi on monella edessä, ajattelin aloittaa sillä, mitä kannattaa abivuotena miettiä pääsykokeita varten. Varsinkin nyt, kun syksyllä jo mahdollisesti aloitetaan kirjoitukset, on tämä teksti mielestäni hyvä lukea. Itse kirjoitin jo kakkosen keväällä, mutta vielä ei ole myöhäistä lukea tämä kirjoitus. Opin nämä tiedot vasta jälkikäteen, ja silloin toivon, että ne olisivat tulleet aikaisemmin. Siinä vaiheessa olin kuitenkin jo ensimmäisen vuoden opiskelija yliopistossa, joten asia ei niin hirveästi jäänyt harmittamaan, onneksi. Ehkä olet jo saanut nämä tiedot opoltasi, mikä on todella hyvä, tai ehkä et, ja sen takia kertaankin niitä täällä.

Tässä tekstissä käyttämäni tiedot olen löytänyt Turun yliopiston valintaoppaasta, joka on erittäin kattava tietopaketti kaikesta, mitä hakijan tarvitsee tietää pääsykokeita varten – niin pääsykoetilanteesta kuin esimerkiksi siitä, kutsutaanko kokeisiin erikseen. Muidenkin korkeakoulujen sivuilta löytyivät ainakin nopean selailun tuloksena hyviä oppaita, joihin kannattaa tutustua jo reilusti etukäteen. Ne lisäävät motivaatiota, mutta samalla myös nostavat itsevarmuutta. Itse ainakin pääsykokeisiin valmistautuessani halusin tietää kaiken mahdollisen asiasta.

Koska uudet oppaat ensi vuoden hakijoille eivät ole vielä saapuneet, ovat tietoni vuoden 2014 hakuoppaista. Ne eivät kuitenkaan yleensä dramaattisesti muutu. Olen jättänyt pois ei niin yleiset kuten kansainvälisen ylioppilastutkinnon pisteytyksen ja kohdistanut aiheeni siihen, mitä suurimman osan abeista pitäisi tietää. Joihinkin oppiaineisiin on myös mahdollista päästä suoraan sisälle ilman valintakoetta ylioppilastodistuksen perusteella.

Sivuan pääsykokeita varmasti pitkin lukukautta blogissa monta kertaa. Ensin kuitenkin puhun taustapisteistä ja siitä, miten ne toimivat. Taustapisteistä voidaan käyttää myös sanaa lähtöpisteet. En voi tähän blogikirjoitukseen iskeä vain yhtä taulukkoa ja kertoa, että näin ne toimivat, vaan kehotan teitä etsimään tietoa siitä omasta oppiaineesta joka kiinnostaa, ja löytämään sen taustapistetaulukon. Niitä kun on laidasta laitaan ja ne eroavat toisistaan oppiaineesta riippuen aika paljon. Aion kuitenkin näyttää esimerkkejä eri aineista ja havainnollistaa asiaa.

Pääideana on kuitenkin se, että ylioppilastulokset merkkaavat oikeasti jotain. Tai siis jotain muutakin kuin sitä, että saatat saada stipendin lakituksessa, tai sukulaisilta hirveästi kehuja hyvästä ylioppilastodistuksesta. Koulumenestyksestä saa yleensä pisteitä niin ammattikorkeakoulussa kuin yliopistossakin, joten lukiota ei kannata mennä ihan lukematta läpi.

Oppiaineesta riippuen tietyt aineet antavat aina pisteitä, ja niiden määrä vaihtelee. Taulukkoja etsiessä ja tutkiessa kannattaa olla tarkkana, sillä esimerkiksi Turun yliopiston humanistisella tiedekunnalla on eri taulukko käytössä kuin historian oppiaineella. Historia kuuluu kyllä humanistiseen tiedekuntaan, joten siinä saattaa keskittyä vahingossa vääriin tietoihin. Varmista siis, että varmasti katsot oman aineesi lähtöpisteitä.

Jos tässä kohtaa alat murehtimaan, että alkupisteesi eivät todellakaan tule riittämään, ei huolta. Yleensä noin puolet kiintiöstä otetaan sisälle pelkän valintakokeen pisteiden mukaan, ja toinen puolisko valintakokeen JA alkupisteiden mukaan. Itse pääsin suoraan valintakokeen pisteillä opiskelemaan. Toisaalta on totta, että kun panostaa sekä valintakokeeseen, että on hyvä ylioppilastodistus, pystyy tuplaamaan mahdollisuutensa päästä yliopistoon.

Otetaan esimerkiksi Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan alkupisteet, jotka löytyvät alta.

Lääketieteellinen tiedekunta laskee alkupisteensä tietysti omalla tavallaan. Se painottaa neljää kohtaa:

1.Äidinkieli (suomi tai ruotsi)

2.Vieras kieli (pitkä oppimäärä) tai toinen kotimainen kieli (pitkä tai keskipitkä oppimäärä) – parempi näistä

3.Ainereaali (biologia, kemia tai fysiikka) – parhain näistä

4.Matematiikka (pitkä tai lyhyt oppimäärä) tai mikä tahansa ainereaali tai reaalikoe pois lukien kohdassa kolme jo käytetty reaali.

Pisteet lasketaan ylläolevan taulukon mukaan. Sen avulla pystyy hieman taktikoimaan, ja sen takia olenkin tämän blogikirjoituksen kirjoittanut. Kuten huomaatte, saa lyhyestä matematiikasta vähemmän pisteitä kuin pitkästä. Pitkän matikan C:llä saa jo enemmän pisteitä kuin lyhyen M:llä. Enimmäismäärä pisteitä on 36, johon tarvitaan neljä laudaturia.

Hakijan taustapisteet lasketaan tällöin ylioppilastutkinnon äidinkielen arvosanan ja enintään kolmen muun parhaan kokeen perusteella. Tällöin ne voisivat olla esimerkiksi historia, terveystieto ja ruotsi (pitkänä tai keskipitkänä). Pisteet lasketaan taas taulukon mukaan, ja maksimimäärä pisteitä on 50. Tähän tarvittaisiin neljä laudaturia.

Näiden kahden taustapistetaulukon väliin mahtuu monenlaista taulukkoa. Jokainen oppiaine korostaa tietysti niitä aineita, joita opiskeluissa tullaan tarvitsemaan, kuten esimerkkinä olleesta lääketieteen taulukosta esimerkiksi näimme. Alkupisteet ja niiden maksimimäärät tuntuvat melko utopistisilta varsinkin, jos laudatur-rivi ei aivan siinnä horisontissa. Siitä ei kuitenkaan kannata lannistua kahdesta syystä, joista ensimmäisen on se, että taustapisteiden lisäksi katsotaan myös valintakoetta. Toisaalta maksimipistemäärä ei tarkoita sitä, että kaikki, jotka alkupisteiden avulla pääsevät sisälle, olisivat saaneet niin paljon pisteitä.

Pieni taktikointi on mahdollista alkupisteiden kohdalla. Jos olet epävarma minkä aineen haluat kirjoittaa ylioppilaskokeissa ja sinulla on jo suunnitelma minne hakea yliopiston jälkeen, kannattaa alkupisteet tarkistaa. Joistain aineista kun saa enemmän pisteitä kuin joistain. Kun mietit myös sitä, mihin ajan huvetessa kannattaa panostaa kunnolla, on hyvä katsoa mistä aineesta saa eniten pisteitä. Rajat voivat olla pieniä ja yliopistopaikka voi jäädä pisteestä kiinni.

Alkupisteet ovat hyvä apu abeille, jotka hakevat heti yliopistoon. Kun on kirjoitusurakan mahdollisesti aloittanut jo kakkosen keväällä ja puurtanut vielä viimeisetkin kokeet, ei pääsykokeisiin valmistautuminen ehkä innosta. Toisaalta materiaalit ovat ilmoitettu ehkä jo tammikuussa, joten abi lähtee myöhässä luku-urakkaan. Alkupisteiden avulla ylioppilaskokeisiin panostus ei mene hukkaan, ja sillä pystyy kompensoimaan sitä, että valintakokeet eivät ehkä menneet aivan niin täydellisesti. Monet ystäväni yliopistolta ovat myöntäneet väsyneensä kirjoitusten jälkeen ja kirjoittaneet keskinkertaisen valintakoevastauksen. Yliopiston ovet ovat kuitenkin auenneet valintakokeen ja alkupisteiden yhteismäärällä.

Lähde:

http://www.utu.fi/fi/Opiskelu/haeopiskelijaksi/Sivut/Valintaopas.aspx