Blogit pääsykokeisiin! Näiden sivujen kautta voit seurata kurssilaistemme lukemista, harjoittelua ja tunnelmia sekä eri alojen tutoreidemme vinkkejä valintakokeisiin. Tutustu kirjoittajiimme ja heidän blogeihinsa ja valitse joukosta sinua erityisesti kiinnostavat!

Salut!

Satojen tuntien lukemisen jälkeen päämäärä alkaa jo kiiltää horisontissa. Pääsykokeisiin on valmistauduttu aikajanoilla, värijaotteluilla, väittämillä ja ajatuskartoilla. Keskiviikkona nähdään miten kaikki tämä on toiminut.

Valmennuskurssikin on jo ohi ja se on ollut minulle korvaamaton apu! Motivaationi lukemiseen nousi pistokokeisiin lukiessa ja kilpailuhenkeni nousi esiin kun tuloksia pystyi vertailemaan muiden opiskelijoiden tulosten kanssa. Pistokokeiden kautta tajusin, että minun todella tulisi osata vuosilukuja ja nimiä kokonaisuuksien ohessa. Kotona olen lukenut noin viisi tuntia päivässä ja viikonloput olen pyhittänyt täysin vapaa-ajalle. Nyt loppuvaiheessa olen huomannut, että lukeminen on ollut oikein ajoitettua, sillä nyt tunnen oloni jo varsin luottavaiseksi. Lukeminen ei ole ollut koskaan minulle ”pakkopullaa”, päinvastoin artikkelit ovat olleet kiinnostavia. Tämä varmistikin oloani siitä, että olen menossa oikealle alalle.

Nyt tunnen jo pientä helpotusta siitä, että kohta tämä show on jo tältä keväältä ohi. Viime talvi ja tämä kevät ovat olleet varsinaista oravanpyörää. Hengähdystaukoa ei juurikaan suotu ylioppilaskirjoitusten ja pääsykokeiden välille. Ehkä nyt keskiviikon jälkeen on aika pienelle paussille, ainakin minulla.

Kaikille onnea pääsykokeisiin toivottaen

Outi Polvinen

Moikka!

Viime kerrasta onkin jo taas aikaa. Valmennuskurssi vetelee jo viimeisiään ja itse kokeet lähestyvät uhkaavasti. Tänään on viimeinen kerta kurssia, ja sitten onkin enää viimeisen rypistyksen aika. Ennen kuin mennään siihen, niin voisin kertoa itse kurssista jotakin.

Kurssihan järjestetään Tampereella, joten olen viikot kuokkinut isosiskoni luona ja viikonlopuiksi mennyt kotiin Lahteen. Päivät ovat kuluneet lukemisen parissa, ja illat joko kurssilla istuen tai siskon kanssa laatuaikaa viettäen. Viimeisenä kahtena viikkona päiviin on kuulunut myös uusi ohjelma: toistemme voivottelu siskon kanssa, kun kumpikaan ei jaksaisi enää lukea. Siskolla kun on kevään viimeiset tentit menossa. Molempia houkuttelisi enemmän kaunis aurinkoinen kevätsää kuin lukemisesta kuluneet kirjat.

Olin yllättynyt siitä, että ryhmäkoko kurssilla oli pieni, ainoastaan kahdeksan oppilasta. Jotenkin olisin kuvitellut, että yli 500 hakijan joukosta löytyisi useampi lukuapua halunnut. Pieni ryhmäkoko on toisaalta ollut kuin taivaan lahja minulle: jokainen oppilas saa oman äänensä kuulumaan eikä yksikään asia jää epäselväksi. Myös opetustyyli on minulle sopiva, asiat käydään läpi keskustelemalla ja vastaamalla opettajan kysymyksiin sen sijaan, että istuisimme kolme tuntia kirjoittaen käsi kipeänä kalvosulkeisia. Toki yksi sellainenkin oppitunti on mahtunut joukkoon, kun käsittelimme runojen rakennetta, mutta siihen aiheeseen kauhea kirjoittaminen sopi hyvin.

Tunnelma kurssilla on aina ollut rento siitäkin huolimatta, että opettaja ei päästä meitä helpolla. Kotiläksyjen tekoon saa hyvin käytettyä koko seuraavan päivän, sillä ne pitää tehdä hyvin, jos haluaa saada seuraavasta kurssikerrasta 110% irti. Opettajan esittämään kysymykseen ei ympäripyöreä tai kirjan antama vastaus riitä, vaan asia pitää osata selittää omin sanoin ja mieluiten mainita vielä joku esimerkkikin. Tunneilta ei myöskään naurua puutu, kun runotermejä rinnastetaan Smurffeihin tai Matrix-elokuvien hahmoihin. Hauskoja ja maanläheisiä esimerkkejä onkin helppo muistaa.

Minulla ensimmäiset pääsykokeet on jo muutaman päivän päästä, kun aloitan putken Helsingin englantilaisen filologian pääsykokeilla. Tampereen vastaava koe järjestetään viikon päästä siitä, jonka jälkeen on vielä viikon päästä kahdet ammattikorkeakoulun kokeet. Lievästi sanottuna jännittää ja on stressiä ilmassa, mutta toivotaan, että kova työ kantaa hedelmää.

Koekirjojen keskeltä,

Elisa

Heippa!

Kevään luku-urakat alkaa pikkuhiljaa olemaan paketissa! Viikko sitten, 11.5, oli VAKAVA –koe. En enää voi edes käsittää sitä jännityksen määrää, siinä kokeen alkamista odotellessa mahassa oli perhosia ja tuntui että nekin tulee kohta sieltä ylös. No, kun se koe vihdoin alkoi, niin eihän siinä enää sitten kerennyt yhtään jännittää! Nyt ei auta kuin odotella tuloksia ja toivoa parasta ja samalla olla hyvin tyytyväinen kun on selviytynyt tästä keväästä! Joululomasta asti luettu, ensin yo-kokeisiin ja siitä lähes suoraan pääsykokeisiin. Huh huh.

Mutta kaikki työ ei ole suinkaan vielä tehty. Valmennuskurssin kirjallinen osuus on jo käyty, mutta soveltuvuus osio on vielä edessä päin. Ja rehellisesti, olen kyllä erittäin tyytyväinen että lähdin valmennuskurssille. Sain VAKAVA artikkeleista paljon enemmän irti siellä, kuin että jos olisin vain yksin lukenut niitä kotona. Oli erittäin hyvä kun valmennuskurssilla avattiin kaikki artikkelit yhdessä ja se, että sai tehdä paljon tehtäviä ja etenkin sellaisia tehtäviä, joita oli edessä myös oikeassa kokeessa. Ilman sitä olisi varmasti jännittänyt vielä enemmän, kun ei olisi tiennyt mitä odottaa.

Vaikka olenkin sellainen ihminen että pidän lukemisesta ja opiskelusta, niin tämä tauko lukemisesta tulee kyllä tarpeeseen! Ja nyt voi vihdoinkin keskittyä tekemään kaikkea muuta, kaikkea sellaista minkä tekemisestä tuli lukemisen aikana huono omatunto. Pää saa vihdoin ansaitsemansa tyhjennyksen.

Valmennuskurssin soveltuvuus osiota odotan jo kuitenkin paljon. Vaikka ei yhtään tiedä mitä soveltuvuuskokeissa onkaan kouluilla tänä vuonna suunniteltuna, on kaikesta harjoituksesta varmasti vain hyötyä! Ja hauskaahan sielä varmasti on =)

Vielä vähän aikaa täytyy kuitenkin jännittää sekä yo-tuloksia että pääsykokeen tuloksia! Valmennuskurssin loppukoe meni osaltani hyvin, toivottavasti myös nyt varsinainen koe! Toivottavasti kaikesta lukemisesta on ollut hyötyä!

Jaksamista kaikille, joilla lukeminen vielä jatkuu!

Moikka!

Vähän on päässyt aikaa vierähtämään viimeisestä kirjoituksesta. Päivät noudattavat tällä hetkellä kohdallani täysin samanlaista kaavaa, joten siitä on ollut vähän tylsää kirjoittaa. Varmasti se olisi myös tylsää luettavaa.

Kuitenkin pääsykokeisiin valmistautuminen rullaa ihan mukavasti. Tätä nykyä käyn aina maanantaisin isäni työpaikalla tekemässä tehdastyötä. Sitä aina kummasti muistaa sen päivän jälkeen, että miksi minä nyt raadan. Tehdastyö on mielestäni tylsää, ja sitä tehdessäni ajattelen aina, että tätä minä en halua tehdä loppuelämääni. En kuitenkaan halua vähätellä tehdastyön tekijöitä, kaikkia meitä tarvitaan ja jokaiselle on paikkansa. Loppuviikon sitä aina jaksaa lukea paremmin, kun saan konkreettisen muistutuksen siitä, että täytyy tehdä töitä, jos ei halua päätyä tehtaalle töihin.

Lukeminen sujuu aina välillä hieman kangerrellen ja toisina päivinä paremmin. Koko ajan suuntaan yhä enemmän katsettani kahden viikon päähän, jolloin valmennuskurssi alkaa. Olen istunut jo ihan tarpeeksi kauan neljän seinän sisällä pänttäämässä yksin kirjoja, on mukava tavata ihmisiä, jotka jakavat saman tuskan kanssani.

Yksi iso muutos asioihin on tullut siitä, kun viimeksi kirjoitin. Vaihdoin valmennuskurssikaupunkia. Haen edelleen myös Helsinkiin, mutta tulin jokin aika sitten siihen tulokseen, että viihdyn paremmin Tampereella. Olen aina kuvitellut opiskelevani siellä, joten en edes tiedä, mitä päässäni on liikkunut, kun päätin hakea ensisijaisesti Helsinkiin. Olen tyytyväinen, että tein tuon vaihdon, sillä nyt minulla on sellainen olo, että olen menossa oikeaan kaupunkiin.

Kaksi viikkoa pitäisi vielä päntätä yksin ja sitten suuntaan kolmesti viikossa Tampereelle seuraavan puolentoista kuukauden ajan. Ajatus hieman hirvittää, sillä tiedän, minkälainen tuskainen loppurypistys on edessä. Minä en tiedä, mitä töitä haluan opiskelujen jälkeen tehdä, mutta tiedän, että tehtaalle en halua päätyä. Niinpä nyt on pakko jaksaa vielä muutama kuukausi, kesällä voi levätä.

Heippa!

Kevättä pukkaa auringon paistaessa, vaikka lumet eivät ole vielä lähteneetkään. Yo-kirjoitukset ovat nyt todellakin ohi. Samalla lähestyy valmennuskurssi, johon on aikaa enää tasan kymmenen päivää! VAKAVA-kokeen aineistokin ilmestyi eilen ja olen jo tutustunut siihen lukemalla sitä netissä. Ikioman kirjan toivon putoavan mahdollisimman pian postilaatikosta, jotta pääsen alleviivailemaan ja etsimään kysymyksiä artikkeleista valmennuskurssia varten.

Tässä kun olen pohtinut tulevaa yliopisto-opiskelua, olen kohdannut monia stressaavia aiheita. Suurimpana se, että nyt on aika todella aikuistua. Aika, jolloin otan täyden vastuun itsestäni ja aloitan uuden vaiheen elämässäni aivan uudessa ympäristössä. Toisaalta se pelottaa ja toisaalta palan halusta kokea uutta. Vanhan elämän voi jättää taakse ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Lohdutusta pelkooni tuovat koetut asiat, kuten lukioon meneminen, jolloin lähdin myös uuteen paikkaan ilman vanhoja ystäviä. Nyt olen siitä onnellinen, sillä irtautumalla tutuista asioista olen oppinut myös paljon uutta ja tavannut hienoja ennestään tuntemattomia ihmisiä. Toivottavasti näin tapahtuu myös yliopistossa!

Toinen stressaava asia on se, että mitä jos en pääse opiskelemaan alaa, johon todella tunnen kuuluvani. Monet ovat sanoneet, että kunhan teet parhaasi se riittää, keneltäkään ei voi vaatia enempää. Tämän ohjeen kannustamana olen päättänyt keskittyä vain ja ainoastaan tähän mahdollisuuteen, joka kiitää toukokuun yhdennessätoista päivässä. Vasta heinäkuussa mietitään mitkä ovat mahdollisuudet, jos kutsu ei käynyt.

Jätetään siis tulevaisuuden stressaaminen ainakin pääsykoekirjojen selailun ajaksi syrjään!

Murehditaan vasta kun on annettu kaikkemme.

Lopullisia yo-kirjoitusten tuloksia odotellen

Outi Polvinen