Eximian blogi

Psykologian artikkelit julkaistaan kohta

Julkaistu 4.4.2017 — Kirjoittaja Milka Kauhanen

Turun, Tampereen ja Helsingin psykologian pääsykokeen artikkelikokoelma julkaistaan 10.4. Artikkelit jakavat mielipiteet usein kahtia; joko niitä odottaa innolla, tai pelonsekaisin tuntein. Itselleni artikkelit olivat viime vuonna hyvin mieluisia. Vaikka luettavaa olikin hurja määrä (22 julkaisua), olivat aihealueet kiehtovia ja lukeminen jopa mukavaa tilastomatikan jäljiltä. Olipa oma mielipiteenne artikkeleista mikä tahansa, kerron pari tekniikkaa, jotka minulla toimivat hyvin. Sinun tehtäväsi on siis vain arvioida, mikä tekniikoista voisi omalla kohdallasi toimia.

 Olipa artikkeleita kuinka paljon tahansa, on niissä usein selvästi havaittavia teemoja. Viime vuonna artikkelit painottuivat vahvasti neuropsykologiaan ja kognitiiviseen psykologiaan. Näiden aihealueiden sisällä pystyi kuitenkin erottamaan muun muassa puheen ja kielen kehitykseen, neurologiseen aivokuvannukseen ja musiikin neuraalisiin vaikutuksiin liittyviä teemoja. On siis hyvä, jos heti alkajaisiksi jaat artikkelit osa-alueisiin, jotta kokonaiskuva artikkelien sisällöstä edes vähän selkenee.

 Artikkeleiden välillä on usein myös yhtäläisyyksiä. Esimerkiksi viime vuonna jotkut neurologiset vaikutukset ja aivoalueet toistuivat useassa artikkelissa ja näitä asioita pyrin yhdistelemään eri värejä käyttämällä, jolloin jo nopealla silmäyksellä huomasin missä muualla sama aihe on ilmennyt. Itse painotin myös niiden artikkelien opiskelua, jotka hyödyttivät eniten myös muiden sisäistämistä. Lähes joka vuosi artikkelikokoelmassa on ollut tieteen filosofian artikkeleita, jotka ovat usein hyvin käsitteellisiä ja haastavia. Itse koin myös, että näiden artikkelien lukeminen jätti opitun asian hyvin irralliseksi kaikesta muusta, kun taas yhdenkin neuropsykologisen artikkelin lukeminen hyödytti muun omaksumista. Toki artikkeleihin kannattaa käyttää kaikki mahdollinen energia, mutta priorisointi on myös oleellista.

 Itse jaoin artikkelit myös helppoihin, haastaviin ja ”mahdottomiin”. Helpot artikkelit vastasivat sisällöltään pitkälti jo aiempia tietojani. Esimerkiksi jotkut neurologiset alueet tai muut vastaavat muistuivat mieleen jo lukiosta. Tietenkin helppojakin on hyvä kertailla, mutta itse käytin niihin hyvin vähän aikaa.

Haastavissa artikkeleissa oli paljon uutta tietoa, mutta ne vaikuttivat ymmärrettäviltä. Moni teksti aivokuvantamisen tekniikoista oli todella sekavaa aluksi, mutta pänttäämällä nekin alkoivat muistua mieleen. Haastaviin käytinkin suurimman osan ajastani.

Mahdottomat artikkelit olivat minulle juurikin tieteen filosofiaa käsitteleviä. Vaikka aluksi yritinkin opiskella niitä moneen otteeseen ja kuulla monen henkilön mielipiteitä tekstin tarkoituksesta, ei aihe auennut missään vaiheessa. Kyseiset artikkelit olivat niin käsitteellisiä, että kirjoittajan tuotos tuntui enemmänkin siansaksalta kuin suomelta, joten jätin artikkelit vähemmälle opiskelulle. Lopulta kyseisestä artikkelista tuli vain yksi kysymys ja ajan tuhlaaminen siihen olisi ollut turhaa.

                             

Kommentoi juttua

Mitä yliopistosta jäi käteen?

Julkaistu 21.3.2017 — Kirjoittaja Juulia Lehtonen

Juulia Lehtonen

Viimeinen kevät, viimeinen tentti, viimeinen essee, viimeinen luento... Tämä lukuvuosi on ollut minulle viimeisiä kertoja täynnä, sillä tämä viides ja viimeinen vuosi matkallani kohti kauppatieteiden maisterin papereita on nyt gradua vaille määränpäässään. Viisi vuotta on pitkä aika, ja paljon on ehtinyt tapahtua. Välillä tuntuu, että olen oppinut mielettömästi, välillä taas pohdin kuumeisesti,mihin se viisi vuotta on kadonnut.

Erityisesti gradua kirjoittaessani olen usein pysähtynyt pohtimaan, mitä tämä viisi vuotta on minulle antanut, mitä tästä kaikesta jäikään käteen? Gradun tarkoituksena on osoittaa yliopiston viimeisenä opinnäytteenä, mitä olen oppinut ja miten sovellan oppimaani. Joten kyllä, käteeni jää konkreettisesti ainakin hikeä, ei nyt ehkä kuitenkaan verta, mutta ainakin jonkin verran kyyneleitä vaatinut, ihan itse tehty tutkimus. Graduni ei ole vielä valmis, mutta voin jo tässä vaiheessa todeta, että kyllä, tulen siitä varmasti olemaan hyvin ylpeä. Kuten myös hankkimastani maisterin koulutuksesta.

Näiden asioiden takiako olen opiskellut viisi vuotta, alle 100 sivuisen kirjoitelman ja hienolta kalskahtavan tittelin? Ehdottomasti en. Gradun ja tutkinnon takana on vain muutamia esimerkkejä mainitakseni satoja tunteja ahkeraa opiskelua, kymmeniä mielenkiintoisia luentoja, kaksi itse tehtyä tutkimusta, mielettömästi upeita, uusia ihmisiä, verkostoitumista, ystävystymistä, juhlia ja kokemuksia, onnistumisen ja epätoivon tunteita, yritysvierailuita, ikimuistoinen vaihto, opettavainen työharjoittelu sekä hienoja mahdollisuuksia. Tunnen, että olen saanut opiskeluajoiltani kaksi korvaamattoman tärkeää asiaa: ystävät, joiden tiedän pysyvän matkassani koko loppuelämäni sekä uuden analyyttisemman, akateemisemman ja avarakatseisemman tavan katsoa maailmaa sekä sen ilmiöitä. Tämä kaikki on valmistanut minua ei vain työelämään, mutta koko tähän hienoon seikkailuun, jota myös elämäksi kutsutaan.

En voisi olla kiitollisempi 20-vuotiaalle Juulialle, joka oli viisi vuotta sitten päättänyt päästä sisään yliopistoon, ja jonka intoa, päättäväisyyttä ja ennakkoluulottomuutta nyt ihailen. Se oli yksi elämäni hienoimmista ja merkityksellisimmistä keväistä. Silloin uskoin, että mikä tahansa on mahdollista, ja että kovalla työllä on mahdollista saavuttaa unelmiaan. Uskon näin edelleen, mutta ajattelutapani on saanut viidessä vuodessa hieman realistisemman kehykset.

Tiedän nyt, että vaikka et näkisi tuloksia heti, kova työ palkitaan. Tiedän, että opiskelu kannattaa aina. En ehkä itsekään ihan vielä ymmärrä, mitä kaikkea yliopisto minulle on antanut, mutta minulla on aikaa selvittää sitä. Tiedän myös sen, että oppiminen ei suinkaan päättynyt tähän.

Onnea, taitoa ja tietoa teistä jokaiselle valintakokeisiin valmistautumiseen!Olkaa rohkeita, kokeilkaa asioita ja innostukaa, ikinä ei voi tietää mitä kulman takaa löydät.

Ihanaa kevättä,

Juulia

Kommentoi juttua

Susanna Koskela

Minulta kysytään usein, mitä työtä voin tehdä kasvatustieteen maisteriksi valmistuttuani. Yleinen kasvatustiede ja aikuiskasvatustiede ovat aloja, joista ei suoraan valmistuta mihinkään ammattiin, joten työllistyminen herättää luonnollisesti kiinnostusta. Koulutusohjelmasta valmistuneet maisterit voivat työskennellä esimerkiksi koulutussuunnittelijoina, uraohjaajina, henkilöstön kehittäjinä, tutkijoina, hallintovirkamiehinä, henkilöstöpäällikköinä jne. Vaihtoehtoja on monia, joten alan opiskelijalla on oltava viimeistään kolmantena vuonna melko tarkka suunta siitä, mitä hän haluaa tehdä ”isona”.

Hakiessani opiskelemaan kasvatustiedettä Jyväskylän yliopistoon, en vielä tiennyt alan tarjoamista työllistymismahdollisuuksista juuri mitään. Kiinnostuin kasvatustieteistä, sillä ala yhdistelee ihmisen oppimista, kasvua ja kehitystä. Opinnot koostuvat noin puolet kasvatustieteistä ja puolet opiskelijan itse valitsemista sivuaineista. Mielestäni tämä on ollut paras ominaisuus opinnoissani, sillä sivuaineiden avulla olen kyennyt opiskelemaan muita itseäni kiinnostavia aloja. Koen, että oma osaamiskenttäni on laajentunut tämän mahdollisuuden ansiosta.

Opintojen aikana kannattaa miettiä mihin haluaa tulevaisuudessa suuntautua, sillä sivuaineiden tulee olla omia suunnitelmia tukevia. Viimeistään kandia tehdessään opiskelijan pitää päättää, lukeeko hän kasvatustiedettä vai aikuiskasvatustiedettä pääaineenaan. Itse päädyin aikuiskasvatustieteeseen. Opinnot ovat tähän mennessä sisältäneet koulutuksen suunnitteluun ja hallintoon, työllistymiseen sekä oppimis- ja motivaatiopsykologiaan liittyviä kursseja.

Yliopiston alettua olin erittäin innostunut psykologiasta, mutta suorittaessani psykologian perusopintoja tajusin, ettei se ollut oma juttuni. Valitsin psykologian lisäksi sivuaineikseni johtamista, markkinointia ja saksaa. Markkinoinnin opinnot avasivat minulle ihan uuden maailman. Motivaatio opiskelua kohtaan kohosi, sillä silloin tiesin, mitä tulevaisuudeltani halusin.

Tällä hetkellä työskentelen opintojen ohessa Valmennustiimi Eximialla markkinointiassistenttina. Työssä saan yhdistää suurimpia kiinnostuksenkohteitani; markkinointia ja koulutusta. Mielestäni aikuiskasvatustiede avaa monia ovia, sillä opiskelija voi itse muokata tutkinnostaan hyvin omanlaisensa. Opiskelijan täytyy vain olla määrätietoinen osatakseen valita itselleen sopivat sivuaineet.



Kommentoi juttua

Jo lukiossa psykologia oli yksi lempiaineistani. Opettajamme osasi hyödyntää monipuolisia tekniikoita arkisen puurtamisen lomassa, mikä piti yllä kiinnostusta kuin itsestään. Abivuonna lukion psykologian taso alkoi tuntua riittämättömältä ja tiedonjano kasvoi. Lukiossa onkin varmasti helppo ylläpitää motivaatiota, sillä parhaassa tapauksessa opettaja osaa aktivoida opiskelijoita ja innostaa heitä psykologian pariin.

Muistan kuitenkin elävästi sen hetken, kun etsin netistä pääsykoetietoja ja lyhyellä selailulla silmäni sattui osumaan sisäänottoprosentteihin. Olisiko minusta, tuiki tavallisesta abiturientista, 4% parhaimmistoon? Sitähän sisäänpääsy vaati. Varmasti monelle abiturientille tulevaisuuden epävarmuus lisää paineita ja laskee motivaatiota. Omia unelmia ei kannata kuitenkaan haudata pelkästään tavoitteen vaativuuden takia. Jos tahto on tarpeeksi suuri, ovat kaikki varmasti valmiita tekemään unelman eteen parhaansa ja ehkä jopa ylittämään sen.

Keväällä päätin kuitenkin yrittää. Ilmoittauduin Eximian valmennuskurssille ja hankin Tampereelta vuokra-asunnon, johon muutin yo-kirjoitusten jälkeen. Asunto oli pieni ja kolkko, mutta toimi opiskelun kannalta täydellisesti. Koska kämpässä oli vain pöytä, patja ja vaatekaappi, ei häiriötekijät vaikeuttaneet keskittymistä. Tyhjät seinät koristuivat miellekartoista parissa viikossa ja työpöytä täyttyi laskupapereista hetkessä. Valmennuskokeet ovat pitkälti yksin puurtamista ja valmennuskurssilta sain tarvittavaa tukea valmistautumiseen. Välipäivinä hyödynsin myös mitä monipuolisimpia opiskelutekniikoita, jotta pänttääminen ei alkaisi maistumaan puulta. Silloinkin, kun psykologiset teoriat eivät jääneet päähän, saatoin piirtää asioihin liittyviä sarjakuvia, minkä hahmot ja asiasisällöt muistan vieläkin (lähes vuoden myöhemmin)

Yliopistoon pääsy vaatii alasta riippuen kuukausien pänttäystä. Pikkutarkka opiskelu ja ulkoaluku ei kuitenkaan ole usein ollenkaan motivoivaa. Itse turvauduin ulkopuoliseen motivaatioon, kun oma jaksaminen ja usko alkoi heikentyä. Valitsin tietyn tavoitteen ja palkitsin itseni joskus suklaalla, joskus leffaillalla ja niin edelleen. Myös välipäivien pitäminen kovan uurastuksen jälkeen toimii varmasti. Ei ole ollenkaan hyödyksi lukea itseään niin puhki, ettei mitään enää jää muistiin ja kiinnostus ui pohjamudissa.

Rakastin kuvitella itseäni psykologian opiskelijana. Se konkretisoi oman tavoitteen ja työ ei tuntunut ollenkaan turhalta. Haitpa minne vain, tavoitteen mielessä pitäminen voi olla avuksi. Itse katselin myös ainejärjestöjen instagramkuvia ja fiilistelin mahdollista opiskelijaelämää.

Lopulta, kun jaksaminen meinasi täysin loppua, ajattelin vielä tulevaa kesää. Hetken pitää vielä painaa, mutta kohta kesä jo koittaa. Jos nyt tekisin töitä, voisin pian lähteä hyvillä mielin loman viettoon. Viimeiset rutistukset ovatkin tärkeitä pääsykoemenestyksen osalta. Teorioita ja kaavoja kannattaa vielä loppuvaiheessakin pitää mielessä, eikä antaa niiden unohtua. Tietysti aivan viimeiset päivät kannattaa kuitenkin säästää rauhoittumiseen.

Kommentoi juttua

Hyvä kysymys!!

Julkaistu 10.1.2017 — Kirjoittaja Irene Uski

Kuten varmaan olette liaankin montaa kertaa kuulleetkin, kemian opiskelussa tärkeää onnistumisen kannalta on runsas laskujen ja tehtävien tekeminen, kuten muissakin luonnontieteellis-matemaattisissa aineissa. Mutta entäpä jos ei saa sovellettua lukemaansa teoriaa tehtävien tehdessä – tehtävien teko ei onnistu ja mielen valtaa lannistuminen, turhautuminen ja/tai joku edellisten tunteiden sukulaisista kuten yltiöoptimistisuus "kyllä mä tän sit tosipaikan tullen hallitsen” sekä välinpitämättömyys "ei tätä varmaan kysytä”.

Matematiikassa laskurutiinin ja taitojen karttumisen välinen yhteys on selvä. Myös kun selaa matematiikan oppimateriaaleja, tekstistä vähintään puolet on usein laskuesimerkkejä ja niitä on runsaasti: vaihtelevia niin vaikeustasoltaan kuin tehtävänasettelultaankin. Kemiassa monesti taas opiskelijat kokevat, että tehtävät ovat irrallisia teoriasta – tekstikirjan lukemisesta ei niin sanotusti ole mitään apua tehtäviä tehdessä ja kirjojen esimerkit ovat helpohkoja ja yksinkertaisia tyyppitehtäviä.

Harvoin kursseillamme tapaa kemian kurssien ensikertalaisia, opiskelijat ovat käyneet vähintään yhden kemian kurssin lukiossa. Enemmistö onkin suorittanut 2-4 kurssia ja useat ovat opiskelleet kaikki kurssit tai olleet aiemminkin jo valmennuskurssilla tai iltalukiossa. Monet asiasisällöt ovat siis entuudestaan tuttuja.. Mitä tulevalla kurssilla voisi tehdä toisin?

Opiskelutaidot ovat sellaisia mitä voi kehittää, ja mitkä useimmiten kehittyvätkin opiskeluvuosien karttuessa. Yksi oppimismenetelmä on kysyminen, mitä suomalaisessa kulttuurissa ehkä ei ole riittävästi kannustettu käyttämään. Kysymysten esittäminen itselleen on merkityksellinen oppimisen lähtökohta. Opettaja voi ja varmaankin aina myös esittää kysymyksiä opiskelijoille, ja opiskelijat opettajalle, mutta tärkeitä ovat nimenomaan opiskelijan itse itselleen esittämät kysymykset – joihin opiskelija myös itse miettii vastauksen.

Pelkästään muistamista kotrolloivat kysymykset ("mitkä alkuaineet ovat alkalimetalleja”) jättävät ajattelun suppeaksi, kun taas laajemmat kysymykset toimivat ajatteluprosessin struktuurina: "mitä ominaisuuksia alkalimetalleilla on?” "miksi joku alkuaine luokitellaan alkalimetalleihin?” "miten eri alkamimetallit eroavat suhteessa toisiinsa?” Siinä missä ensimmäinen kysymys tähtää ulkoaoppimiseen, jälkimmäiset kysymykset virittävät ajattelun laajemmalle tasolle – jos opiskelija osaa kysyä itseltään jälkimmäisten kysymysten kaltaisia asioita, opiskelija todennäköisesti myös ajattelee koko jaksollista järjestelmää, ja siihen liittyviä lainalaisuuksia samalla. Etisessään vastauksia opiskelija lukee analyyttisemmin ja poimii sekä jäsentää informaatiota tehokkaammin.

Taito muotoilla keskeisiä kysymyksiä onkin olennaista oppimisessa ja laaja-alaisten yhteyksien löytämisessä – sellaisten kokonaisuuksien oivaltamisessa, mitä haastavimmat tehtävät yliopillaskirjoituksissa ja pääsykokeissa edellyttävät.

Irene, kemian opettaja lääketieteen valmennuskursseilla

Kommentoi juttua

Kolme vuotta sitten aloitin pääsykoeurakkani hieman huonolla menestyksellä. Vuotta myöhemmin (ja virheistäni oppineena) jatkoin siitä mihin olin jäänyt ja kesällä selvisi, että paikka Helsingin yliopiston psykologian laitoksella oli auennut. Viime vuonna taas seurasin tutorin roolissa monien tiukkaa pyrkimistä kohti unelmien opiskelupaikkaa. Vinkkejä valmistautumiseen ja jaksamiseen olen napannut mukaani monelta kanssahakijalta, sekä oppinut kantapään kautta omien yritysten ja erehdysten johdosta. Nyt jaan teille minun top 5 vinkit siihen, miten jaksaa puskea koko kevään. Voit napata siitä matkaan omat suosikkisi ja lisätä niitä, joita itse havaitset toimiviksi.

 

1. Aikatauluta

...mutta realistisesti. Suosittelen ehdottomasti välitavoitteiden asettamista. Suuri urakka tuntuu huomattavasti kevyemmältä, kun sen jakaa paloihin. Välitavoitteet ja aikataulut auttavat, sekä seuraamaan omaa edistymistä, että käyttämään aikaa tehokkaasti. Tässä on kuitenkin pari sudenkuoppaa, joita kannattaa vältellä. Ensinnäkin kannattaa olla tarkkana siinä, minkälaisia tavoitteita asettaa. Hyvä tavoite päivälle voi olla esimerkiksi tietyn asian oppiminen ja sisäistäminen. 10 tuntia kirjastossa sen sijaan on laiha lohtu jos 9 niistä menee Facebookissa. Aseta siis tavoitteita oppimiselle, aikojen ja sivumäärien sijaan. Toinen huomioon otettava seikka on aikataulujen realistisuus. Lähes mikään ei tapa lukumotivaatiota yhtä nopeasti kuin se, jos laahaa kolme viikkoa tavoitteista jäljessä. Laadi siis aikataulu, jonka tahdissa uskot pysyväsi.

 

2. Muista levätä hyvällä omatunnolla

Vaikka joskus tauon ottaminen opiskeluista voi olla vaikeaa, on se kuitenkin jaksamisen kannalta äärimmäisen tärkeää, jotta kisaväsymys ei iske kevään puolessa välissä. Kukaan ei jaksa koko kevättä lukea tehokkaasti seitsemää täyttä päivää viikossa. On tärkeä muistaa, että pääsykokeissa suoriutuminen ei ole suoraan verrannollista kirjastossa vietettyihin tunteihin. Myös lepoa kannattaa aikatauluttaa. Jos tiedät pysyneesi lukuaikataulussa, on myös vapaa-ajalle helpompi antaa tilaa. Mikään ei ole turhempaa kuin vapaapäivän käyttäminen siihen, että tuijottelee pääsykoekirjoja ja ahdistelee taukoa lukemisesta. Kun sinulla on vapaa-aikaa, nauti siitä! Syö hyvin, liiku, nuku, harrasta, näe ystäviä, tee sitä mikä auttaa juuri sinua jaksamaan. Pääsykoekevät on raskas ja kaikki keinot auttamaan omaa jaksamistaan kannattaa ottaa käyttöön.

 

3. Kirjaa ylös, mitä olet jo tehnyt

Tarkoituksena ei ole puhua itseäni pussiin ja sanoa, että oppiminen on suoraan verrannollista luettuihin sivumääriin tai tehtyihin tehtäviin. Ei ole. Kuitenkin joskus tiukoista tilastoista voi olla apua. On hyvinkin mahdollista, että jossain vaiheessa kevättä riittämättömyyden tunne hiipii mieleen ja omaa osaamista alkaa kyseenalaistaa. Tällöin on hyvä olla mustaa valkoisella siitä, mitä on jo tullut tehtyä. Itse merkkasin koko kevään ajan jokaisen laskemani laskun tukkimiehen kirjanpidolla vihon takakanteen. Sen lisäksi pidin kirjaa jokaisen viikon opiskeluun käytetyistä tunneista sekä opituista asioista. Sitä on välillä itse itsensä pahin vihollinen ja pääsykokeiden lähestyessä ainakin allekirjoittanut koki "lieviä" epätoivon hetkiä, jolloin kaikki ne sadat kirjastossa vietetyt tunnit tuntuivat menneen hukkaan. Näinä hetkinä auttoi se, että pystyin laskemaan mitä oikeasti olin saanut aikaan. Rehellisyyden nimissä mainittakoon kuitenkin, että myös jäätelöä kului aika monta purkkia. Jäätelö ja tilastot, lyömätön yhdistelmä epätoivon iskiessä, kokeile vaikka!

4. Älä päästä itseäsi liian helpolla

Pääsykokeisiin lukeminen ei ole aina kivaa mutta siihenkin tottuu. Suosittelen suhtautumaan lukemiseen rutiininomaisesti, ei sitä töihinkään mennessä joka aamu mieti, että huvittaisikohan tänään mennä. Puolitehoilla lukeminen menee helposti hukkaan. Kannattaa ottaa itselleen tavoitteeksi se, että pääsykoepäivänä voi sanoa tehneensä kaikkensa, mihin sillä ajalla ja niillä voimavaroilla mitä itsellä oli, suinkin pystyi. Se maksaa kyllä itsensä takaisin.

5. Anna itsellesi armoa

Fakta on, että aina ei suju. Joskus aikaisemmin helppo tehtävä voi tuntua ylitsepääsemättömän vaikealta, joskus henkilökohtaisessa elämässä voi tapahtua jotain mikä vie ajatukset täysin pois lukemisesta, joskus on vaan päiviä, kun mikään ei suju eikä mikään huvita. Ei haittaa. Usko pois, sitä tapahtuu kaikille muillekin. Valintakokeissa menestyminen ei kaadu venyneeseen kahvitaukoon tai ylimääräiseen vapaapäivään. Seuraavana päivänä uudella energialla eteenpäin!

 

Toivon teille kaikille hurjasti jaksamista koko urakkaan!

 

Maija, toisen vuoden psykologian opiskelija Helsingin yliopistosta.

Kommentoi juttua

Helsingin, Tampereen ja Turun psykologian yhteysvalinnan pääsykoekirjallisuuden julkaisemisesta keväällä julkistettavaa materiaalia lukuun ottamatta on kulunut pari kuukautta. Monet ovat siihen varmaankin jo tutustuneet, osa kenties joululomalla arjen kiireiden hellitettyä hetkeksi. Materiaaliin kannattaakin tutustua viimeistään ennen valmennuskurssille saapumista, jotta omaa jonkinlaisia mielikuvia käsiteltävästä asiakokonaisuudesta. Näihin valmiisiin tietorakenteisiin on sitten helpompi yhdistellä uutta tietoa.

Tilastollisten menetelmien perusteiden avaaminen ensimmäistä kertaa voi herättää runsaasti kysymyksiä, sekä jopa ahdistusta tai turhautumista sen sisältämän matemaattisen tietomäärän edessä. Miten voin ymmärtää tämän kaiken, entä muistaa? Mihin näitä tarvitaan? Eikö riittäisi että osaan tulkita tulokset, miksi ne pitää osata laskea käsin?

Osittain pääsykoe mittaa motivaatiota alalle. Ilkeässä ihmiskokeessa tämä tarkoittaisi sitä, että kokelaat laitettaisiin opettelemaan merkityksettömiä häkkyröitä vain motivaationsa todistaakseen, ja ne voisi unohtaa pääsykokeen jälkeen. Psykologian yhteisvalinnalla on kuitenkin motivaation mittaamisen ohella myös toinen merkitys: valita ne kokelaat, jotka hallitsevat parhaiten yliopistossa tarvittavia, valintakoevaatimuksiin sisältyviä asioita.

Opiskelen psykologiaa ensimmäistä vuotta Helsingin yliopistossa, ja olen yllättynyt siitä, kuinka paljon valintakoevaatimuksiin sisältyneitä asioita on tullut vastaan etenkin metodikursseilla. Niitä kerrataan, ja ne toimivat pohjana ja vertailukohtana muille opiskeltaville tilastollisille menetelmille. Ainakin yhdellä kurssilla jopa lasketaan käsin! Mutta metodikursseja varten näitä asioita ei tietenkään opiskella, vaan tasokkaan tieteellisen tutkimuksen tuottamisen ja onnistuneen tutkimusten tulkitsemisen mahdollistamiseksi.

Lähes päivittäin iltapäivälehtien kommenttipalstoilta jostain tutkimuksen tuloksesta kertovaan uutiseen liittyen löytyy kommentteja, joissa todetaan etteivät tulokset voi pitää paikkaansa yksittäistapauksiin vedoten: ”höpö tutkimus, meidän Penakin sai selkäsaunaa pienenä ja ihan hyvä siitä tuli!”. Lukijoiden ohella myös toimittajat kompastelevat tulkinnassa: laadukkaistakin medioista löytyy toisinaan uutisia, joissa tieteellisten tutkimusten tuloksia raportoitaessa on vähintäänkin vedetty mutkia suoriksi. Oman joukkonsa muodostavat tutkimukset, joissa metodeja on käytetty kyseenalaisella tavalla tutkijoiden tai taustaorganisaatioiden omien intressien mukaisten tulosten varmistamiseksi.

Erityisen tärkeää tutkimusmetodien sekä niiden taustalla olevien todennäköisyyksien lainalaisuuksien tuntemus on tuleville tutkijoille, mutta myös muissa tehtävissä työskentelevät psykologit tarvitsevat sitä esimerkiksi valitessaan interventiota tai tulkitessaan asiakkaan tekemän testin tuloksia.

Toivottavasti näillä pohdinnoilla voi olla pieni kantava vaikutus mahdollisten alkujärkytysten yli! Ajan ja harjoituksen myötä kirjan sisältö alkaa jäsentyä. Voi käydä jopa niin että alat tykkäämään siitä – kuten minulle kävi todennäköisyyslaskujen kohdalla. Tsemppiä kaikille unelmiaan kohti matkaaville!


Laura, ensimmäisen vuoden psykologian opiskelija Helsingin yliopistosta.

Kommentoi juttua

Lukion matematiikan opetus on mullistunut viime vuosikymmeninä, kun yhä tehokkaammat ja ominaisuuksiltaan monipuolisemmat laskimet ovat tulleet yleisemmiksi ja edullisemmiksi. Nykyään kirjakaupasta saa ostettua parilla kympillä pienen taskulaskimen, joka osaa approksimoida kulmien sinit, kosinit ja tangentit sekä laskea logaritmit. Jotkut laskimet pystyvät jopa laskemaan funktioiden derivaatan tai integraalin arvon. Viime vuosina symboliset laskimet, jotka pystyvät vaihe vaiheelta sieventämään monimutkaisiakin lausekkeita, ovat syrjäyttäneet graafiset laskimet. Kehitys on herättänyt tunteita puolin ja toisin. Osa on sitä mieltä, että kun normaalin laskemisen voi ulkoistaa laskimelle, jää enemmän aikaa miettiä soveltavia laskutehtäviä. Osan mielestä peruslaskut olisi hyvä osata tehdä myös käsin ja kalliin laskimen ostaminen voi olla iso kynnys toisille perheille ja eriarvoistaa oppimista.

Askel taaksepäin muuttaa valintakokeeseen valmistautumista

Lääketieteellinen tiedekunta on päättänyt siirtyä yksinkertaisen nelilaskimen käyttöön valintakokeessaan. Nelilaskin on laskin, jossa on vain peruslaskutoimitukset (plus, kerto, miinus ja jako) sekä mahdollisesti neliöjuuri. Näin kaikki hakijat ovat samalla viivalla eikä kenenkään valintakoemenestys ole kiinni siitä löytyykö omasta laskimesta tietty ominaisuus. Nelilaskimen käyttö voi olla haastavaa monelle monimutkaiseen laskimeen tottuneelle, ja valintakokeessa hyväksyttävä laskin tulisikin hankkia mahdollisimman pian. Valintakokeeseen tulisi harjoitella fysiikan ja kemian laskuja juuri nelilaskimella.

Fysiikan laskuissa voi toisinaan joutua selvittämään esimerkiksi lämpötilaa kaavalla, joka sisältää murtolausekkeen, jossa sekä osoittajassa että nimittäjässä on useampia muuttujia. Lämpötilan muutos saadaan jakamalla lämpöenergia Q ominaislämpökapasiteetin c ja massan m tulolla,  Nelilaskimessa ei ole mahdollisuutta käyttää sulkuja, joten huolimaton laskija saattaakin laskea laskun  ja saada lukuarvoltaan väärän vastauksen. Tällaisessa tilanteessa tulee ensin laskea nimittäjään tulevan kertolaskun tulos ja sitten vasta näppäillä jakolasku nelilaskimeen. Peruslaskujärjestystä ja vaiheittain laskemista kannattaa siis ryhtyä harjoittelemaan niin pian kuin mahdollista.

Myös toisen asteen yhtälön ratkaiseminen saattaa aiheuttaa haasteita, jos on tottunut sijoittamaan ratkaisukaavan antamat luvut graafiseen tai symboliseen laskimeen. Nelilaskimen neliöjuuripainike saattaa olla ohjelmoitu ottamaan neliöjuuri ruudulla näkyvästä numerosta. Esimerkiksi yhtälön  juuri   tulee selvittää neliölaskimella painamalla painikkeet järjestyksessä "5, neliöjuuri, +, 1, : , 2". Painamalla painikkeet järjestyksessä "1, +, neliöjuuri, 5, :, 2" voi vastaukseksi saada luvun (√1 + 5) : 2 = 3.

Kaikkia tehtäviä ei voi ratkaista, tai ratkaisu pitää antaa tarkkana arvona

Matemaattinen perusosaaminen ja yhtälönratkaisutaidot ovat siis ratkaisevassa asemassa fysiikan ja kemian laskutehtävissä. Laskiessa täytyy olla koko ajan selvillä siitä, mitä tuntematonta on ratkaisemassa ja kuinka pitkälle yhtälöä kannattaa muokata ja sieventää. Graafisella ja symbolisella laskimella esimerkiksi kulman selvittäminen on melko mutkatonta, mutta nelilaskimesta puuttuvat sekä sini, kosini ja tangentti, että niiden käänteisfunktiot. Yhtälöstä sin(x) = 0,325 ei pysty nelilaskimella selvittämään kulmaa x. Tehtävässä saatetaan siis pyytää pelkästään kulman siniä, tai kulma pitää etsiä taulukosta, jossa on lueteltu erinäisten kulmien sinien arvoja. On myös mahdollista, että vastausta pyydetään muodossa x=arcsin (0,325) esimerkiksi monivalintatehtävässä.

Paras tapa valmistautua fysiikan tehtäviin on kuitenkin edelleen fysiikan tehtävien laskeminen. Liika uuden opetteleminen kerralla saattaa tuntua turhauttavalta, joten laskemista voi aluksi tehdä omalla tutulla laskimella. Nelilaskimeen kannattaa kuitenkin siirtyä heti kun laskurutiini on syntynyt. Tällöin kannattaa harjoitella erityisesti tehtävätyyppejä, jotka ovat nelilaskimella ratkaistavissa. Matemaattisia taitoja voi kehittää kertaamalla lukion matematiikkaa oppikirjojen avulla. Erityisesti kannattaa kerrata trigonometriset funktiot, logaritmit ja eksponentit sekä lausekkeiden sieventäminen. Nelilaskimen käyttö ja matematiikan taitojen vahvistaminen auttavat laskutehtävien lisäksi monivalintatehtävien ratkaisemisessa. Lääketieteen opiskelijahaun nettisivuja kannattaa tarkkailla päivitysten varalta.

Kommentoi juttua

Viime kesänä kahden vuoden luku-urakkani palkittiin, kun tulin hyväksytyksi Oulun lääketieteelliseen tiedekuntaan yleislääketieteen opiskelijaksi. Takana oli pitkän abivuoden jälkeen penkin alle mennyt pääsykoe, jota seurasi vielä pidempi välivuosi kaupan kassalla ja pää haudattuna koulukirjoihin. Osallistuin Eximian järjestämälle valmennuskurssille täällä Oulussa tammikuusta lähtien, ja uskon sen auttaneen kovasti aikataulutuksen suunnittelemisessa ja pääsykoetehtävien ratkaisemisen rutinoitumisessa. Myös opettajien ja tutorin kannustuksella oli iso vaikutus omaan itseluottamukseen ja jaksamiseen. Lopulta pitkäjänteisyys tuotti tulosta ja pian takanani on ensimmäinen syksy lääketieteen opiskelijana.

Opiskeluelämä on ollut paikoittain (okei, ehkä aika useinkin) rankkaa, mutta samalla todella palkitsevaa. Lääketiede on alana juuri niin kiehtova kuin osasin ennen sisäänpääsyä kuvitella. Tiedeyhteisö ja koulukaverit ovat olleet alusta asti helposti lähestyttäviä, ja on ollut hienoa kokea lääkäriyhteisön kollegiaalisuus jo näin varhaisessa vaiheessa opintoja. Sisäänpääsyn eteen tehtyä työpanosta oikeasti arvostetaan vanhempien opiskelijoiden ja valmiiden lääkäreidenkin osalta. Opettajat ottavat hyvin huomioon opiskelijoiden tilanteen, ja kehitysparannukset on huomioitu ensi vuoden fukseja ajatellen.

Opiskeltavat asiat ovat opiskelujen alussa luonnollisesti todella teoreettisia, ja ulkoa opeteltavaa on paljon. Ei kuitenkaan kannata hätääntyä opiskeltavan materiaalin laajuudesta, sillä mikäli on selvinnyt valintakokeesta niin muistikapasiteetti riittää varmasti myös lääkistenttien läpipääsyyn. Solubiologialle ja anatomialle vastapainoksi on opiskeluihin kuulunut (ainakin täällä Oulussa) ensimmäisestä syksystä lähtien myös tärkeää henkistä valmentautumista lääkärin ammattiin tutoropettajien johdolla, sekä kolmen päivän kestoinen harjoittelu terveyskeskuksessa. Harjoittelun tarkoituksena oli seurata lääkärin ja potilaan suhteen muodostumista ja vuorovaikutusta, mutta suurin osa opiskelijoista oli päässyt myös hieman harjoittelemaan potilaan tutkimista.

Tärkeää on ollut myös oppia oma tasonsa opiskeluporukan sisällä. On ollut pakko hyväksyä se, että oma sijainti Gaussin käyrällä on mennyt nyt uusiksi, kun sisään päässeet opiskelijat ovat kaikki niin uskomattoman älykkäitä ja lahjakkaita. Joka tentissä ei voi olla parhaan kymmenyksen tai edes puolikkaan joukossa, mutta se on ihan ok. Saaduilla arvosanoilla ei kuitenkaan ole opiskelujen suhteen merkitystä, eikä niitä tulla työelämässä koskaan kyselemään, eivätkä ne määritä sitä kenestä tulevaisuudessa kasvaa hyvä lääkäri ja kenestä ei. Tärkeintä on oma tunne siitä, että opiskeltu asia on sillä tasolla hallinnassa, että sillä tulevassa ammatissa kuta kuinkin pärjää (ja onneksi ulkoa ei tarvitse osata kaikkea, google ja kirjasto ovat olemassa työn tukena).

Mikäli lääketiede on sinusta alana kiinnostava, ja kaipaat tulevalta ammatiltasi haasteita ja jatkuvaa uuden omaksumista ja kehittymistä, suosittelen ehdottomasti suunnittelemaan omaa pyrkimistäsi alalle! Taustalla ja tähän mennessä suoritetuilla opinnoilla ei ole väliä, ei ole pakko olla pelkkää ällää ylioppilastodistuksessa, jotta voisi päästä sisälle (eikä suurimmalla osalla meistä opiskelijoista todellakaan ole!). Täytyy vain hyväksyä se, että työmäärä seuraavan puolen vuoden aikana tulee olemaan suuri, mutta sitä seuraava palkinto on ehdottomasti sen arvoinen.

Roosa, ensimmäisen vuoden lääketieteen opiskelija Oulun yliopistosta.

Kommentoi juttua

Muutoksia valintakokeissa 2018?

Julkaistu 11.11.2016 — Kirjoittaja Matti Staudinger

Matti Staudinger

Opetusministeriö on sopinut korkeakoulujen kanssa, että ne luopuvat pitkää valmentautumista vaativista opiskelijavalinnoista vuoteen 2018 mennessä (http://yle.fi/uutiset/3-9271507). Ja painopiste siirtyisi jo annettuun näyttöön – käytännössä ylioppilaskirjoituksiin.

Tarkoitus on tietysti nopeuttaa ja suoraviivaistaa hakuprosessia. Malli suosii niitä, joilla on jo lukioon alkaessa tiedossa, että aikovat jatkaa opintoja korkeakoulussa. Paitsioon jäävät myöhemmin opiskelusta motivoituvat ja ammattikoulun käyneet.

Mieleen tulee myös, että ovatko parhaat yo-kirjoittajat soveltuvimpia kaikille aloille? Toki ei esimerkiksi lääketieteellisen valintakoe tälläkään hetkellä testaa hakijan soveltuvuutta lääkärintyöhön, vaan biologian, fysiikan ja kemian tuntemusta.

Osalla yliopistoista on ollut käytössä valinta yo-todistuksen arvosanojen pohjalta jo pitkään. DI-opintoihin on ainakin koko 2000-luvun ajan otettu linjasta riippuen 10 - 50 % uusista opiskelijoista alkupistevalinnan (käytännössä yo-todistus) pohjalta. Kauppatieteellisen yhteisvalintaan on tulossa maksimissaan 20 % kiintiö, joka valitaan yo-todistuksen pohjalta. On mielenkiintoista nähdä tapahtuuko näilläkin aloilla muutos valintakokeissa, jos kerran jo nyt on tunnistettu, että yo-koe on käypä indikaattori opiskelijan laadusta ja silti pidetään tarpeellisena vaativaa koetta muille.

Joka tapauksessa on mielenkiintoista kuulla miten korkeakoulut kommentoivat esitystä ja löytyykö joukosta soraääniä.

Matti

Kommentoi juttua