Eximian blogi

Apua, pitääkö kaikki osata ulkoa?

Kevään artikkelit on julkaistu ja moni on jo varmasti päässytkin lueskelemaan artikkeleita. Tässä tekstissä ajattelin kertoa vähän omia ajatuksiani siitä, miten artikkeleita voi lähestyä ja miten saada niistä kaikki irti.

Ensinnäkin haluan nostaa esiin vertaistuen ja yhdessä opiskelemisen voiman. Muut eivät ole vain kilpailijoitasi, vaan olette myös samassa tilanteessa ja siten suosittelen lämpimästi hyödyntämään perustamaan lukupiirejä ja keskustelemaan hankalista kohdista yhdessä. Itse havaitsin hyödylliseksi tehdä yhdessä muistiinpanoja ja jakaa ne sähköisesti. Tätä on jatkettu myös yliopiston puolella tenttikirjojen kanssa!

Muistiinpanojakin tehdessä saattaa tulla olo, että kaikki täytyisi suluissa oleviatunnuslukuja myöten opetella ulkoa. Tärkeintä on kuitenkin oman kokemukseni mukaan hahmottaa kokonaisuus, johon sitten liittää yksityiskohtia. Listasin aluksi kaikkien artikkelien nimet ja opettelin ne ulkoa. Näin loin tavallaan sisällysluettelon mieleeni. Ennen tekstin lukemista voi miettiä, mitä tietää aiheesta ennakolta tai mitä mielikuvia herää, jolloin aiemmat tiedot aiheesta aktivoituvat. Varsinaisen tekstin lukemisen voi sitten vaikka aloitella painamalla mieleen väliotsikot sekä tarkastelemalla kuvia. Tämän jälkeen on mukava lähteä lukemaan itse tekstiä, kun jo vähän tietää mitä tuleman pitää. Tämä voi tuntua turhauttavalta, mutta on itselleni yksi nopeimmista keinoista oppia asioita ja silloin hahmottaa helpommin asiakokonaisuuksia, eikä artikkeli tunnu kasalta ulkoa-opeteltavia yksityiskohtia vaan tekstit kuuluvat aina johonkin lokeroon eli otsikon alle. Hyvin jäsennelty tieto tallentuukin pitkäkestoiseen muistiin paremmin.

Asiat liittyvät usein toisiinsa ja itseäni auttoi seuraavan kysymyksen pohtiminen: ”Mitä artikkelin kirjoittajat haluaa tekstillään sanoa?” Tällöin on ehkä helpompi hahmottaa olennainen. Yhteyksiä asioiden väleillä voi selkeyttää myös erilaisin ajatus- ja
käsitekartoin. Tämäntapaiset tietoa muokkaavat tekniikat ovat tehokkaampia kuin tiedon toistaminen esimerkiksi mekaanisesti alleviivaamalla, vaikka itse ainakin tykkään myös sitä
tehdä. Eri tekniikoita kannattaa kokeilla ja eri ihmiset hyötyvät erilaisista oppimistavoista: omalla kohdallani ääneen lukeminen ja sivujen laitoihin piirtely toimivat myös. Kovin pitkiä sanatarkkoja muistiinpanoja en taas suosittele tekemään. On silti hyvin yksilöllistä, mitkä opiskelustrategiat tuntuvat omalla kohdalla hyviltä ja kannattaakin yhdistellä erilaisia tapoja.

Itsensä testaaminen on yksi hyvin tehokkaaksi todettu oppimistekniikka. Valmennuskurssilla harjoituskokeiden ja testien avulla näkee oman taitotasonsa ja asiat, joita olisi mahdollisesti hyvä vielä tarkistamassa materiaalista. Samaa ideaa voi hyödyntää
myös artikkeleita lukiessa: Pysähdy esimerkiksi ennen seuraavaa väliotsikkoa palauttamaan mieleen, mitä edeltävässä tekstiosioissa sanottiin. Jos et muista jotain keskeistä, voit palata lukemaan kyseisen asian ja toistaa tätä, kunnes keskeiset asiat ovat
hallussa. Tämän kautta myös yksityiskohdat saa muistiin. 

Luettavaa on reilusti ja pääsykoerupeama pitkä, joten pienten taukojen pitäminen lukemisen välissä pitää vireystilan kohdillaan. Jalottele vaikka käymällä hakemassa vaikkapa lasillinen vettä. Riittävä uni ja lepo ovat myös äärimmäisen tärkeitä: väsyneenä on hankalampaa monesti keskittyä. 

Motivaatiosta huolehtiminen on myös olennaista: sinulla on täydet mahdollisuudet onnistua! Itse luin kaikki artikkelit kertaalleen läpi ja eikä kertaamiselle jäänyt aikaa. Suosittelenkin lukemaan artikkelit useamman kerran, mutta kannattaa muistaa, ettei tärkeintä ole opiskeluun käytetty aika vaan laatu. Kun luet, keskity satasella, mutta illalla viimeistään pidä breikkiä ja lähde vaikka lenkille korvanapit korvissa musaa kuunnellen.

Hurjasti tsemppiä!

Anni Kapulainen, psykologian tutor

Kommentoi juttua

Aineistot haltuun - miten?

Julkaistu 27.3.2018 — Kirjoittaja Oona Kantele

Toisin kuin useissa muissa kokeissa tai tenteissä, psykologian valintakokeen aineisto-osuudessa menestymisessä keskeinen rooli on etenkin yksityiskohtien hallitsemisella, sillä koe on monivalintaa, joka pyrkii erottelemaan hakijoita toisistaan. Keskeistä on poimia tekstistä etenkin tutkimustuloksia ja tutkimuksessa havaittuja löydöksiä. Mitä ilmiöstä tiedetään artikkelin perusteella? Mitä haasteita tutkimuksessa on? Mitä yhteyksiä tutkimuksella on muihin artikkelissa esitettyihin tutkimuksiin? Mitä eri ilmiöiden yleisyydestä tai mahdollisuuksista voidaan sanoa artikkelin perusteella?

Kun hain ensimmäistä kertaa opiskelemaan psykologiaa, olin niin kauhuissani tilastomatematiikan vaikeudesta, että aliarvioin artikkeleihin perehtymiseen tarvittavan ajan ja vaivan. Aloitin niiden lukemisen liian myöhään, en syventynyt niihin tarpeeksi ja keskityin vain kokonaiskuvan hahmottamiseen. No, sinä vuonna en sitten päässytkään sisälle. Silloin harmitti vietävästi. Mutta se hyöty epäonnistumisestani oli, että seuraavana vuonna tiesin paremmin, miten valmistautua artikkelien lukemiseen. Ja nyt aion jakaa parhaat vinkkini myös teille – mitä niitä enää hilloamaan. 😊

Eräs vinkki, jota olen yrittänyt painottaa myös omille tutoroitavilleni, on se, miten kannattaa pyrkiä hallitsemaan tilasto-osuus ennen artikkelien ilmestymistä, sillä artikkelien ilmestymisen jälkeinen aika kuluu tosi tehokkaasti myös niihin paneutuessa. Kun toisen kerran pyrin hakemaan opiskelemaan psykologiaa, olin itsekin paremmin valmistautunut artikkeleihin syventymiseen niin ajallisesti kuin teknisesti. Muistan joka aamu ennen töitä pyöräilleeni kirjaston lukusaliin printatut artikkelit repussani tekemään alleviivauksia, omia muistiinpanoja ja liimaamaan niihin erilaisia post-it lappuja. Pyrin yhden päivän aikana perehtymään aina samoja asioita käsitteleviin artikkeleihin, jotta saisin laajemman kuvan aiheesta, ja osaisin ehkä sitoa artikkelien sisältöä toisiinsa. Ensimmäisellä lukukerralla luin artikkelin vain läpi, jotta tietäisin paremmin, mitä se koskee. Toisella lukukerralla alleviivasin keskeisiä asiasisältöjä kohdistaakseni huomioni tarkemmin niihin. Samalla yritin mielessäni selittää tekstin asiaa itselleni – mitä tämä taulukko tarkoittaa? Ymmärränkö käytetyt käsitteet? Mitä tästä asiasta mainittiin aiemmin tekstissä? Muistan väkertäneeni myös käsitekarttoja, kirjallisia muistiinpanoja ja kysymyksiä, joiden avulla kertasin lukemaani säännöllisesti.

Yksityiskohtiin perehtyminen on sinällään hankalaa, koska niitä on niin paljon, ja on mahdotonta tietää etukäteen, mitä valintakokeessa kysytään. Kuitenkin yksi neuvo, joka itse auttoi minua valintakokeeseen valmistautumisessa, oli se, että artikkeleita lukiessa kannattaa kiinnittää erityisesti huomiota artikkelissa käytettäviin käsitteisiin ja siihen, onko ne ymmärtänyt oikein. Psykologian artikkeleissa vilisee useita ammattislangiin kuuluvia sanoja, joita ei välttämättä ole edes artikkelissa sen kummemmin selvennetty. Mikäli jokin termi ei siis artikkelin perusteella aukea, niin on erittäin suositeltavaa hankkia omatoimisesti lisätietoa siitä. Toinen asia, johon kannattaa fokusoida omaa opiskeluaan, on artikkelissa mainittuihin tutkimustuloksiin paneutuminen. Psykologia on tiede, joka perustuu tutkimuksiin ja niinpä kaikkein mielenkiintoisimmat ja psykologiaa tieteenä eniten kehittävimmät löydökset tuodaan esiin nimenomaan tutkimustuloksissa. Tutkimusartikkelien pohdinnassa kannattaa puolestaan kiinnittää huomiota etenkin seuraaviin asioihin: Miten tämä tutkimus on suhteessa aiempaan tutkimukseen? Tuoko tutkimus esiin jotain uutta? Miten tämä tutkimus lisää tietoamme ilmiöstä? Onko tutkimuksessa jotain rajoituksia? Onko tutkimustuloksissa eroavaisuuksia eri ryhmistä riippuen? Huojentavaa onkin se, että vaikka artikkelin aihe muuttuisi, niiden rakenne säilyy usein suurin piirtein samanlaisena.

 

Tsemppiä kaikille luku-urakkaan!

-Siiri

Kommentoi juttua

Opiskelutekniikoiden kompastuskiviä

Julkaistu 22.3.2018 — Kirjoittaja Opintoguru

Usein kysytään, miksi valintakokeet ovat niin vaikeita. Ehkäpä suurin syy tähän on se, että hakijoita eri koulutusaloille on paljon ja toisaalta sisään voidaan ottaa vain rajallinen määrä opiskelijoita. Näin ollen valintakokeen täytyy osata erotella hakijoita toisistaan. Niinpä valintakokeissa usein testataankin hakijan kykyä soveltaa oppimaansa eikä niinkään mekaanista asioiden toistamista paperille. Miten tällaisen syvällisemmän osaamisen hankkiminen on mahdollista?

Valintakokeeseen valmistautumisen tavoitteena on kerryttää laaja osaaminen ja vahva tiedonhallinta opiskeltavasta aihealueesta. Enää ei riitä, että tietää tai osaa jonkin aihealueen, vaan tiedon soveltaminen vaatii aiheen syvempää ymmärtämistä. Tähän liittyy kyky analysoida ja luokitella opittua asiaa, sekä arvioida sen merkitystä eri konteksteissa. Luku-urakassa helposti unohtuu se, miten valintakoekirjallisuuden aiheet ja teemat eivät oikeastaan ole irrallisia ympäröivästä maailmasta. Näitä aiheita ja teemoja voi siis oppia muualtakin kuin valintakoekirjallisuudesta, esimerkiksi sanomalehtiä selailemalla tai dokumentteihin perehtymällä. Omaa oppimista voi syventää perehtymällä ajankohtaisiin ilmiöihin, ja pohtimalla sitä, miten nämä ovat yhteydessä valintakoekirjallisuudessa mainittuihin asioihin. Esimerkiksi taloustiedon käsitteitä voi olla helpompi ymmärtää, kun niihin pääsee tutustumaan käytännössä, selailemalla esimerkiksi talousuutisia. Keskeistä on pohtia, miten tämä valintakoekirjallisuudesta oppimani tieto on sovellettavissa elämän eri alueilla ja miten se liittyy siihen, mitä asiasta jo ennestään tiedän. Opiskeltavasta aihealueesta voi myös keskustella toisten ihmisten kanssa. Toiset voivat tarjota sellaisia näkökulmia, joita ei ole tullut ajatelleeksi, ja toisaalta asioiden selittäminen toisille antaa tilaisuuden tutkia, oletko todella ymmärtänyt kyseisen asian. Kyse on tietyllä tavalla siitä, että opettelee katsomaan ja analysoimaan maailmaa läpi valintakoeaineiston lasien läpi.

Joidenkin opiskelustrategioiden tai -tekniikoiden voidaan ajatella edistävän tätä soveltavaa ymmärtämistä paremmin kuin toisten. Omia opiskelustrategioita ja -tekniikoita voi myös kehittää tehokkaampaan suuntaan. Edellisessä blogikirjoituksessani toinkin jo esiin etukäteissuunnittelun ja aikataulutuksen laatimisen tärkeyden. Keskeisessä roolissa näiden ohella on myös omien muistiinpanotekniikoiden ja kertaustekniikoiden kehittäminen. Yksi konkreettinen apukeino oman oppimisen syventämiseen on esimerkiksi oppimispäiväkirjan pitäminen. Oppimispäiväkirjan kirjoittaminen tähtää opiskeltavan aineksen syvempään käsittelyyn. Siinä reflektoidaan omaa oppimisprosessia erilaisin näkökulmin: Mitä jäi epäselväksi? Miten minä käsitän tämän opittavan aineksen? Tärkeää on myös pohtia opitun tiedon merkitystä ja yhteyttä aiemmin opittuun. Ilmiön omin sanoin kuvaaminen ja pyörittäminen mielessä mahdollistaa oppiaineksen syvemmän oppimisen. Mikäli varsinainen kirjoittaminen tuntuu pöhköltä, voi näitä asioita selittää itselleen myös ääneen. Asioiden välisten suhteiden, syiden tai perustelujen selittäminen itselleen on tutkimusten mukaan suhteellisen tehokas opiskelutekniikka.

Esimerkki yleisestä, mutta tutkimuksissa suhteellisen tehottomaksi havaitusta opiskelutekniikasta on alleviivaaminen. Alleviivaaminen ja tekstin uudelleen lukeminen ovat esimerkkejä opiskelustrategioista, jotka eivät vaadi opiskeltavan aineksen syvempää prosessointia. Alleviivauksen on tutkimuksen mukaan ajateltu myös vievän aikaa tehokkaampien opiskelustrategioiden käytöltä. Sen sijaan käsitekartan avulla voidaan muun muassa hahmotella asioiden välisiä suhteita. Käsitekartan teko vaatii asian ymmärtämistä ja sen suhteuttamista muihin teemoihin, ja siksi sitä voidaan pitää tehokkaana muistiinpanovälineenä. Muistiinpanojen kirjoittaminen suoraan kirjasta puolestaan ei vaadi samanlaista ymmärtämistä, vaan tällöin tietoa ikään kuin kopioidaan paikasta toiseen. Tällöin ei myöskään kytketä uutta asiaa jo keräytyneeseen tietopohjaamme. Sen sijaan omin sanoin kirjoitetut muistiinpanot vaativat jo jonkin verran asian prosessointia ja jäsentelyä mielessä. Myös omien kertauskysymysten kokoaminen ja välikokeiden tekeminen on tehokas tapa prosessoida luettua materiaalia ja pysyä kartalla omasta osaamisestaan.

Tärkeintä on muistaa, että meillä jokaisella on omanlaiset tavat opiskella ja oppia. Kaikki tekniikat eivät toimi yhtä tehokkaasti jokaiselle, mutta uusia tapoja on kuitenkin suositeltavaa kokeilla ja harjoitella oman opiskelun kehittämiseksi. Vanhoista tavoista voi olla niihin kiintymisen johdosta vaikea luopua, mutta vain kokeilemalla uusia vaihtoehtoja voi tietää, mikä itselle toimii parhaiten. Kannustankin teitä kaikkia tutkiskelemaan ja haastamaan omia opiskelutekniikoitanne ja löytämään itsellenne parhaan tavan oppia ja opiskella.

 

Lukuiloa!

Siiri N.

opintoguru

Kommentoi juttua

7 vinkkiä psykologian valintakokeeseen

Julkaistu 1.3.2018 — Kirjoittaja Oona Kantele

Miten opiskella tehokkaasti psykologian pääsykokeisiin? +7 opiskeluvinkkiä

Luulen, että pari vuotta sitten Googlen hakutulokseni muistuttivat jotakin tällaista: ”Parhaat opiskeluvinkit..., miten opiskella psykologian pääsykokeisiin…, miten opiskella tehokkaasti…, kuinka paljon lukea pääsykokeisiin…”, eikä suotta; tärkeä osa pääsykokeisiin valmistautumista on tieto siitä, kuinka pystyy mahdollisimman tehokkaasti omaksumaan suuren määrän uutta tietoa suhteellisen lyhyessä ajassa. Tällöin kaikki opiskeluvinkit ja -niksit todellakin tulevat tarpeeseen. Ennen itse vinkkeihin siirtymistä, käydään läpi muutama kohta liittyen opiskelun määrään ja laatuun. Vaikka opiskeluniksit ja parhaat tavat oppia saattavat olla jokseenkin yksilöllisiä, ovat opiskelun määrään ja laatuun liittyvät säännönmukaisuudet yhteisiä lähes kaikille.

Ensinnäkin, sama tuttu klisee, ”ei se määrä vaan se laatu”, pätee myös opiskelussa. Sitä, että opiskelu väsyneenä tai keskittymiskyvyttömänä ei tuota hyviä tuloksia, pidetään päivänselvänä faktana – sen sijaan liiallista pänttäämistä ei pidetä, ainakaan pääsykokeissa, aivan yhtä selkeänä faktana tai huonona tapana. Tosiasia kuitenkin on, että jokainen meistä tarvitsee riittävästi lepoa, liikuntaa ja hyvää ravintoa sekä ennen kaikkea muutakin sisältöä elämään jaksaakseen ja suoriutuakseen mahdollisimman hyvin. Lepoa ja lepopäiviä ei voi korostaa liikaa, vaikka sitä uskoisikin pystyvänsä mihin vain ja jaksavansa opiskella pääsykokeisiin 24/7 muutaman kuukauden ajan. Tätä en voi kuitenkaan suositella kenellekään; lukutyylini muistutti tätä hyvin paljon kevään 2016 pääsykokeissa, jolloin opiskelin jopa kymmenen tuntisia päiviä (vieläpä ilman lepopäiviä), käyden lisäksi valmennuskurssilla. Sanomattakin lienee selvää, että tuollainen tahti uuvuttaa kenet tahansa ja tällöin sisäänpääsy pikemminkin vaikeutuu kuin mahdollistuu. Sinä keväänä en myöskään päässyt psykalle.

Kevään 2017 pääsykokeet sen sijaan menivät nappiin ja pääsin opiskelemaan unelma-alaani, psykologiaa, reippain pistein. Miten se onnistui? Ensinnäkin, otin opiksi edellisestä hakukerrasta ja todella painotin levon, liikunnan, ravinnon ja muun elämän merkitystä, vaikka opiskelinkin jälleen hyvin suunnitelmallisesti ja reippaalla tahdilla. Kuitenkin – nyt tulee se tärkeä ero – pidin huolta jaksamisestani: pidin huhtikuussa jopa neljän päivän vapaat putkeen kun tahti alkoi huimata ja tunsin kropassani särkyjä joka paikassa, muistin käydä kävelyllä ja jumpata (erityisesti niitä hartioita ja niskoja), nauttia auringonpaisteesta silloin kun se paistoi, tapasin kavereitani ja joskus jopa saatoin ottaa muutaman lasillisenkin, kävin Pariisin Kevään keikalla ja ennen kaikkea kuuntelin itseäni.

Nyt kun olemme pohtineet ja sisäistäneet (eiks vaan?) laadun ja määrän eroja, voimme siirtyä itse opiskeluvinkkeihin. Kuten jo mainitsin, opiskeluvinkit ovat yksilöllisempiä kuin edellä mainitut laadun ja määrän käsitteet, mutta kuitenkin joitakin yleisempiäkin vinkkejä on.

1. Laadi lukusuunnitelma – tämä on levon lisäksi toinen asia, jota ei voi painottaa liikaa! Realistinen ja hieman höllempi lukusuunnitelma, jossa on varaa pitää esimerkiksi sairastumisen tai oman jaksamisen kannalta joitakin ylimääräisiä lepopäiviä auttaa rytmittämään opiskeluita ja saamaan paremman kontrollin tunteen luku-urakan suhteen.

2. Aseta lukusuunnitelmaan selvät tavoitteet, mitä aiot käydä läpi kunakin päivänä, esimerkiksi yhden artikkelin läpikäyminen tai tilaston tiettyjen kappaleiden lukeminen ja laskeminen.

3. Jätä lukusuunnitelmaan aikaa kertauksella ja kertaa, kertaa ja kertaa. Yhteisvalinnan pääsykokeissa opiskelin artikkeleita kaksi viikkoa (ja kertasin edellisen päivän artikkelin aina seuraavana päivänä) ja yhtä kauan kertasin ja pänttäsin artikkeleita; tästä ehkä ilmeneekin kertauksen tärkeys.

4. Tahdita päivä niin, että luet uusia, vaikeampia asioita ollessasi virkeimmilläsi (esimerkiksi aamulla, jos koet jaksavasi silloin parhaiten) ja jätä asioiden kertaus ja vaikkapa tilastotieteen läpikäyminen aikaan, jolloin vireystasosi on matalampi.

5. Käytä monia eri strategioita oppiaksesi ja prosessoidaksesi tietoa: lue, alleviivaa, kirjoita muistiinpanoja, lue ja selitä ääneen, tee kysymyksiä ja vastaa niihin, tee flash-kortit (flash cards), katso aiheeseen liittyviä videoita netistä, opiskele yhdessä kaverin kanssa ja kysy muilta apua ongelmakohdissa.

6. Muista pitää tauot ja lepopäivät, esimerkiksi noin yksi tai kaksi viikossa, oman fiiliksen mukaan. Tauota lukemista päivän aikana ja jos olet yhtään kuten minä, rajoita päivittäinen lukuaika esimerkiksi kahdeksaan tuntiin, jos lukeminen on vaarassa lähteä lapasesta.

7. Opiskele itsellesi sopivalla tavalla: jos viihdyt ja pystyt keskittymään ja opiskelemaan kotona, opiskele kotona. Jos se ei tunnu itselle parhaimmalta paikalta, lähde vaikka lähikirjastoon ja kokeile opiskelua siellä. Paikan suhteen sama pätee opiskelustrategioihin eli tärkeintä on opiskella itselle sopivalla tavalla, joskin on sitä parempi, mitä enemmän tietoa prosessoi.

Tällaisia vinkkejä ja neuvoja tällä kertaa. Paljon tuli kirjoitettua opiskelutyylistä sekä hyvistä ja huonoista tavoista opiskella, mutta jos muuta ei jäänyt mieleen, niin muista ainakin levon ja lukusuunnitelman tärkeys! 😊

Aurinkoisin tsemppiterveisin,

Emmi

Kommentoi juttua

Lue millaista on opiskella psykologiaa!

Julkaistu 28.2.2018 — Kirjoittaja Oona Kantele

Ensimmäinen vuosi psykalla

Ensimmäinen vuoteni psykologian opintojen parissa on nyt parin kuukauden päästä pulkassa. Aika on mennyt hurjan nopeasti, ihan kuin vasta viime kuussa olisin aloittanut! Kun aloitin opinnot, minulla ei varsinaisesti ollut mitään odotuksia edessä olevasta. Olin yhä niin fiiliksissä sisäänpääsystä, että olin vaan innokkaana valmis kaikkeen uuteen!

Ensimmäisen maistiaisen tulevasta sain, kun meille fukseille lähetettiin kesällä kirje täynnä tietoa niin opinnoista kuin opiskelijaelämästä, ja uusiin opiskelukavereihin pääsi tutustumaan yhteisessä whatsapp-ryhmässä ennen ensitapaamista. Elokuun viimeisellä viikolla kauan odotettu päivä vihdoin koitti. Kaikki kasvatustieteiden ja psykologian laitoksen fuksit kokoontuivat päärakennuksella ja meidät jaettiin tutor ryhmiin, joissa ainejärjestömme Stimuluksen tutoreiden ohjauksella kävimme läpi tulevaa kuukautta ja saimme loistavan ohjauksen käytännön asioiden hoitamiseen. Ensimmäiset kaksi viikkoa menivät lähinnä kaikkeen uuteen tutustuessa. Uusi ympäristö, uudet ihmiset ja yhä sen sisäistäminen, että minusta nyt oikeasti on tulossa psykologi!

Syyskuun toisella viikolla päästiin ”tositoimiin” eli varsinainen opiskelu alkoi. Vastuu omien opintojen aikatauluttamisella ja koordinoimisesta on sinulla itselläsi, mikä aluksi oli hieman hämmentävää, mutta asioiden selkiinnyttyä onkin tarjonnut runsaasti joustovaraa omien tarpeiden mukaan ja on paljon helpompaa kuin miltä se aluksi vaikutti. Sopiva tahti suorittaa opintoja on yksilöllinen ja kaikilla on eri määrä hyväksiluettavia opintoja taustalla, joten omat opinnot voi räätälöidä oman lähtökohdan ja tavoitteiden mukaan yllättävän hyvin! Itselläni oli muutama kurssi suoritettuna avoimesta ennen syksyä, joten olen suorittanut perus- ja aineopintoja nyt samanaikaisesti ja koska olen ottanut kursseja hieman runsaammin kuin suositeltiin, aloitan kesän jälkeen jo tekemään kandin tutkielmaani.

Ensimmäisenä vuotena yleensä suoritetaan psykologian perusopinnot, tilastotieteiden kursseja, kieliopintoja ja toinen sivuaineista. Sivuaineita voi valita joko yhden pitkän (perusopinnot + aineopinnot) tai kaksi lyhyempää (molemmista perusopinnot). Itse päädyin kaksien perusopintojen ratkaisuun, joista olen tänä vuonna suorittanut Contemporary Issues in Psychology-kokonaisuuden opintoja ja ensi vuonna edessä ovat oikeuspsykologian perusopinnot. Sivuaineet voi valita melkein mistä vaan opintokokonaisuudesta ja niitä olisi hyvä pohtia jo ennen fuksisyksyä, sillä heti syyskuussa pitäisi aloittaa vähintään toisen opinnot.

Tietenkään opiskelijaelämä on paljon muutakin kuin vain opintoja! Sitsit, poikkitieteelliset haalaribileet ja Kauppakadun approt ovat vain osa kaikesta mitä Jyväskylässä järjestetään. Ensimmäisinä viikkoina oli tarjolla jotain aktiviteettia jokaisena iltana. Tarjolla on myös kaikenlaisia kerhoja (esimerkiksi urheilun ja kulttuurin ystäville Stimuluksella on paljon kaikkea tarjolla) ja erilaisia retkiä. Omiksi suosikeikseni ovat nousseet sitsit ja Kauppakadun approt. Meillä oli syyskuussa fuksisitsit, joissa päästiin vankilateemalla tutustumaan sitsikulttuuriin ja vanhempiin stimppalaisiin. Loppuvuodesta pääsimme myös sitsaamaan eri ainejärjestöiden kanssa mm. ysäri ja maailmanloppu teemalla. Kauppakadun approt olivat lokakuussa ja muutamaa päivää niitä ennen saimme ikiomat keltapöksymme! Haalarit ovat tulleet siis noin kuukaudessa siitä kun fuksit aloittavat. Haalarimerkkejä pääsee kuitenkin ostamaan jo sitä ennen esimerkiksi syyskuussa järjestettäviltä merkkimarkkinoilta.

Vaikka minulla ei varsinaisesti odotuksia ollutkaan, on minulla sellainen olo, että kaikki odotukseni ovat enemmän kuin täytetty. Herään yhä joskus hymyillen, kun muistan yhtäkkiä, että tosiaan opiskelen psykologiaa. Kova työ keväällä palkitaan moninkertaisesti pitkin opiskeluvuosia!

Tsemppiä lukemiseen!

- Psykologian tutori Pauliina


Kommentoi juttua

Tiesitkö nämä asiat biologiasta?

Julkaistu 22.2.2018 — Kirjoittaja Isabella Berg

Usein kursseilla herää mitä mielenkiintoisempia kysymyksiä ja niiden ratkominen yhdessä tuo mukanaan toivottuja oppimistuloksia. Tässä muutama esimerkki lääketieteen kurssilla esiintyneistä biologian kysymyksistä ja vastauksista.

Miten hevonen näkee värejä?

Hevoset eivät erota värejä yhtä hyvin kuin ihmiset. Niiden verkkokalvon tappisolut ovat erityisen herkkiä vain kahdelle eri valon aallonpituudelle, jotka vastaavat sinistä ja keltaista väriä.Esimerkiksi ihmisillä on silmässä kolmea väripigmenttiä. Hevoset ovat siten osittain värisokeita, mutta siitä mitä värejä hevoset erottavat, on saatu ristiriitaisia tutkimustuloksia. Arvellaan, että hevoset näkevät vihreän, keltaisen, sinisen ja harmaan sävyjä, mutta eivät lainkaan punaista.

Mistä veden hajoamisessa syntyvät elektronit ovat peräisin?

Eli elektronit ovat peräisin vedyltä, koska veden hajotessa syntyy happiatomeja, vetyioneja sekä elektroneja. Vetyionit(H+) syntyvät, kun vedyntavallisimman isotoopinatomi menettää ainoan elektroninsa, ja jäljelle jää vain yhdestä protonista koostuva atomiydin. Eli nämä menetetyt elektronit ovat niitä vapautuneita elektroneja, ja nämä sekä syntyneet H+-ionit nappa NADP-niminen vedynsiirtäjämolektyyli --> NADPH, joka kuljettaa ne kohti pimeäreaktioita, joissa elektroneja ja vetyioneja käytetään CO2 pelkistämiseen ja glukoosin tuottamiseen.

Globuliinit ja albumiinit: millaisia hormoneja sitovat?

Veressä on sekä spesifisiä eli vain tiettyjä hormoneja sitovia kuljettajavalkuaisia (=globuliinit) sekä epäspesifisiä eli kaiken tyyppisiä veteen liukenemattomia hormoneja sitovia kuljettajia (=albumiinit). Globuliinit sitovat esim. kortisolia (CBG eli cortisol-binding globulin), D-vitamiinia (DBG), tyroksiinia (TBG) sekä sukupuolihormoneja (SHBG). Albumiinit sitovat puolestaan useita steroideja ja kilpirauhashormoneja, tyroksiinia ja muutamia steroideja.

Miten sytostaatit eli solusalpaajat toimivat?

Solunsalpaajat eli sytostaatit vaurioittavat soluja siten, että solut eivät pysty jakautumaan ja kuolevat. Solunsalpaajat estävät erityisesti DNA:n ja RNA:n synteesiä, mitoosiprosessia, eri entsyymien toimintaa tai solukalvojen ja organellien toimintaa. Ne vaurioittavat suuria kasvaimia ja tuhoavat pieniä, näkymättömiä syöpäpesäkkeitä. Yhdistelmähoidoissa pyritään käyttämään soluihin eri tavoin vaikuttavia lääkeaineita.-- Syöpäkasvaimissa on runsaasti jakautuvia soluja, mutta myös normaaleissa kudoksissa kuten luuytimessä, limakalvoilla ja karvatupessa on jakautuvia soluja. Solunsalpaajien on tarkoitus tuhota syöpäkasvaimia, mutta normaalisolujen vaurioista aiheutuu haittavaikutuksia. Niillä on siis karsinogeenisiä, teratogeenisiä ja mutageenisiä vaikutuksia.

Miten järven pohjalla/sedimenttikerroksessa elävät kemosynteettiset bakteerit oikein saavat energiansa?

Orgaanisten aineiden hajotessa (esim. järven pohjaan päätynyt lieju, joka sisältää kasvien ja eläinten jäännöksiä) järven pohjalla sedimenttikerroksissa syntyy rikkivetyä/metaania anaerobisissa olosuhteissa ja näitä kemosynteettiset bakteerit käyttävät hyväksi, eli tuottavat näitä hapettamalla orgaanisia yhdisteitä.

Milloin kasvin fotosynteesi on tehokkainta, ja onko fotosynteesitehokkuus yhteydessä kasvin kasvuun? Vaikuttaako nilan glukoosipitoisuus kasvin kasvuun?

Riippuen tietysti kasvista ja leveyspiiristä, jolla se kasvaa, mutta yleensä kasvit hyödyntävät auringon valoa parhaiten aamuisin/aamupäivisin, jolloin ei ole vielä niin kuumaa kuin keskipäivällä. Fotosynteesi on yleensä tehokkainta tällöin (ympäristöolosuhteista riippuen), kun auringon valoa on saatavilla. Punaisen ja sini-violetin valon aallonpituusalueilla fotosynteesi on tutkitusti tehokkainta. Aamuisin ilmarakoja voi pitää myös auki, jolloin kasvi saa tehokkaasti vettä (haihdutusimu) ja hiilidioksidia. Päivällä kuumuus saa taas monet kasvit sulkemaan ilmarakonsa, jolloin fotosynteesi hidastuu tai lakkaa, kun hiilidioksidin ja veden saanti heikkene. Kasvi hyödyntää tuottamaansa glukoosia energiantuotannossaan päivällä. Kasvitkin, kuten kaikki eliöt, tarvitsevat jatkuvasti energiaa ylläpitääkseen elintoimintojaan. Kasvi voi tuottaa fotosynteesissään glukoosia yli kasvin sen hetkisen tarpeen, jolloin kasvi varastoi glukoosin tärkkelykseksi. Toisaalta myös joskus fotosynteesi riittää tuottamaan juuri sen energian, jota kasvi elintoimintojensa ylläpitoon tarvitsee, eikä varastoja juurikaan synny. Fotosynteesin yli- tai alijäämä on kiinni ympäristöolosuhteista, jotka vaikuttavat fotosynteesitehokkuuteen: ylittääkö kasvin soluhengitystehokkuus fotosynteesitehokkuuden. Öisin kasvit eivät yhteytä, ja elävät tärkkelysvarastojensa turvin aamuun.

Kasvin kasvu tapahtuu tutkitusti yöaikaan. Kasvien on havaittu kasvavan nopeimmin tunteina juuri ennen auringon nousua (syystä jota ei vielä täysin tunneta), ja kasvit noudattavat eläimilläkin tavattavaa vuorokausirytmiä elintoiminnoissaan. Tutkijat uskovat, että kasvit kasvavat yöaikaan, koska päiväsaikaan varastoitu tärkkelys otetaan vasta silloin käyttöön juuri kasvua varten. Eli glukoosia käytetään aineenvaihduntaan ja elintoimintojen ylläpitoon myös päiväsaikaan, mutta päivän aikana kerrytettyjä tärkkelysvarastoja hyödynnetään erityisesti kasvuun juuri yöaikaan. Nilan glukoosipitoisuus ei siis itsestään vaikuta kasvin kasvuun, vaan tätä enemmän vuorokausirytmi ja kertyneet tärkkelysvarastot.

Mitä eroa on omega-3 ja omega-6 -rasvahapoilla?

Omega-3- ja omega-6-rasvahappoja tasapainoisesti sisältävä ruokavalio voi ehkäistä kroonisia sairauksia ja jopa pidentää elinikää. Omega-3 ja omega-6 välinen suhde tulisi olla terveillä aikuisilla 2:1 eli omega-3-rasvahappoja tulisi saada ainakin tuplasti enemmän kuin omega-6:sta (tai vähintäänkin 1:1). Länsimaalaisilla tämä tasapaino on keikahtanut kuitenkin niin, että omega-6-rasvahappoja saadaan ruokavaliosta monikertaisesti enemmän kuin omega-3. Tämä on ongelmallista siksi, että kun omega-3-kalaöljyt ja omega-6-kasviöljyt ovat imeytyneet, ne asettuvat solukalvoihin. Solukalvoissa ne muodostavat hormonien kaltaisia merkkiaineita, eikosanoideja. Nämä aineet vaikuttavat tulehdusten ja kipujen syntyyn, verisuonten joustavuuteen, verihiutaleiden paakkuuntumiseen ja sen seurauksena veritulppien muodostumiseen ym. Omega-3-kalaöljyt ja omega-6-kasviöljyt ovat toistensa kilpailijoita merkkiaineiksi muuttumisessa. Koska kasviöljyjä on enemmän, syntyy niiden aineenvaihduntaan kuuluvia entsyymejä enemmän. Omega-3-kalaöljyt ehkäisevät huomattavasti omega-6-kasviöljyjä paremmin tulehduksia, veritulppia, alentavat verenpainetta ja suojaavat monilta muiltakin sairauksilta. Siksi on terveydelle haitallista, jos omega-3 ja omega-6 ovat epätasapainossa.

Miten koiran korva poikkeaa ihmisen korvasta, ja miten tämä vaikuttaa sen parempaan kuuloaistiin?

Koiralla on yli 18 korvalihasta, joiden avulla se kykenee kääntelemään korviaan eri asentoihin, ja ohjaamaan siten ääntä tehokkaammin korvaan. Koiran korvakäytävä on myös pidempi kuin ihmisellä. Isot ja pystyt korvat keräävät myös tehokkaasti ääniaaltoja. Pystykorvainen koira kuuleekin luppakorvaista paremmin. Koiran sisäkorvan simpukka on myös suurempi kuin ihmisillä, ja sisältää enemmän kuuloaistinsoluja. Lisäksi myös kuuloaistista vastaavien aivoalueiden on havaittu olevan koirilla ihmisiä suurempia. Nämä tekijät yhdessä aikaansaavat koiralle ihmistä tarkemman kuuloaistin.

Miten henkilön ikä/paino vaikuttaa elimistön verimäärään?

Henkilön verimäärä vaihtelee riippuen mm. iästä, sukupuolesta, painosta, nesteytyksestä, terveydentilasta sekä myös siitä, missä henkilö asuu jne. esimerkiksi korkealla merenpinnasta asuvat ihmiset omaavat enemmän verta kuin merenpinnan tasolla elävät ihmiset, sillä korkealla ilma sisältää vähemmän happea, joten ekstraverimäärää tarvitaan kuljettamaan riittävästi happea. Ihmisen verimäärä kattaa noin 7 % ruumiinpainosta. Aikuisella ihmisellä on keskimäärin noin 5 litraa verta, vaihdellen yleensä n. 4-6 litraan. Miehillä on naisia enemmän verta, ja aikuisilla taas lapsia enemmän. Keskimääräisellä aikuisella, jonka paino vaihtelee noin 60-80 kg välillä, on noin 4,7-5,5 litraa verta. Noin 35 kg:lla lapsella taas verimäärä on puolet aikuisten vastaavasta (n. 2,5-3 litraa). Vastasyntyneillä on puolestaan n. 75 ml verta painokiloa kohti, eli 3,5 kg:lla vauvalla on verta noin 260 ml.

Kommentoi juttua

Maantiedettä yliopistolla!

Julkaistu 9.2.2018 — Kirjoittaja Oona Kantele

Maantiede leikkaa monen tieteenalan läpi

Maantiede on monipuolinen tieteenala, jossa voit paneutua luonnonmaantieteellisiin kysymyksiin aina tulivuorista ilmastonmuutokseen tai toisaalta voit ottaa yhteiskunnallisemman näkökulman ja syventyä vaikkapa ääriajattelun maantieteeseen, geopolitiikkaan tai toimivaan kaupunkisuunnitteluun.

Tärkeä maantieteilijän taito on tiedon esittäminen alueellisesti ja näin ollen tutuksi tulevat paikkatieto-ohjelmien käyttö. Maantieteilijät löytävätkin töitä paikkatietojärjestelmien kehittäjinä ja asiantuntijoina, tutkijoina ja muissa asiantuntijatehtävissä (mm. ympäristöasiantuntija, liikennejärjestelmäasiantuntija, kaukokartoitusasiantuntija).

Lisäksi maantieteilijöitä työskentelee esimerkiksi opettajina, projektipäällikköinä, ympäristösihteereinä, suunnittelijoina, maankäytönsihteereinä, tiedottajina, konsultteina, päällikkötason tehtävissä ja suurlähettiläinä.

Maantieteen valintakoe

Helsingin yliopiston valintakoe perustuu valintakokeessa jaettaviin maantieteellisiin aineistoihin. Käytännössä pohjalla on hyvä olla maantieteen lukiokurssien tuntemusta (kurssit: GE1, GE2, GE3 ja GE4). Valintakokeessa tulee osata soveltaa tietoa ja koe on monena vuonna sisältänyt myös matematiikan tehtäviä.

Opiskelupaikan voi saada joko yhteispisteiden (yo-arvosanat ja valintakoepisteet) tai pelkkien valintakoepisteiden perusteella. Hyvien alkupisteiden saamiseksi kannattaa ylioppilaskirjoituksissa panostaa erityisesti maantieteeseen, äidinkieleen ja yhteen pitkään oppimäärään (pitkä kieli tai pitkä matematiikka).

Helsingin yliopiston lisäksi maantiedettä voi opiskella myös Oulussa, Turussa ja Itä-Suomen yliopistossa, joissa jokaisessa on oma valintakokeensa.

Tarkempia tietoja maantieteen opiskelusta ja valintakokeesta voi lukea täältä: http://www.eximia.fi/valmennuskurssi/maantiede/valintakoetietoja/

Kommentoi juttua

Nykyaikana tunnutaan joka paikassa korostavan yksilön kontrollia omasta onnistumisesta ja hyvinvoinnistaan. Kirjoista ja televisiosta pursuaa paljon neuvoja siitä, miten oma elämä otetaan hallintaan. Vaikka osa tällaisia neuvoja antavista opuksista tai ohjelmista saattaakin nostaa raflaavilla otsikoillaan epäilevän hymyn huulille, on kuitenkin niiden taustalla olevassa ydinoletuksessa aika paljon perää: Omalla toiminnalla todella voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja omaan tulevaisuuteensa. Toiminnan toteuttaminen vaan voi välillä vaatia vähän aikaa ja hyvää etukäteissuunnittelua – selkeiden tavoitteiden asettamista ja toimintasuunnitelman luomista.

Valintakokeisiin valmistautuminen on pitkä prosessi ja voi kestää joillakin opiskelijoilla koko kevään, kun taas toiset aloittavat valmistautumisen vasta lähempänä valintakoepäivää. Aloitit sitten lukemisesi tammikuussa tai vasta myöhemmin keväällä, olisi työskentely perusteltua aloittaa suunnittelemalla luku-urakkaa vähän etukäteen. Etukäteen tehdyllä lukusuunnitelmalla ja välitavoitteiden asettamisella on nimittäin havaittu olevan yhteys opiskelumotivaatioon. Lukusuunnitelman tärkeys korostuu nyt myös siksi, että luettavaa valintakokeisiin on usealta eri osa-alueelta, ja opiskeltavaa sisältöä on paljon. Aikaa vaaditaan niin kokonaisuuksien hallintaan kuin yksityiskohtienkin opetteluun ja siksi aikataulutusta onkin hyvä miettiä etukäteen: Mitä asioita opiskelen minäkin päivänä? Mitkä kokonaisuudet pyrin hallitsemaan mihinkin päivämäärään mennessä? Milloin alan kertaamaan lukemaani? Milloin pidän lepopäivän? Lepopäivien suunnittelu etukäteen voi tuntua monista suuren luku-urakan edessä turhauttavalta, mutta levon tärkeyttä oppimiselle ei voi väheksyä. Väsymys nimittäin laskee keskittymiskykyä ja näin ollen opiskeltavan sisällön prosessointi myös vaikeutuu. Lepohetkiä ja taukoja olisi tärkeää sisällyttää jokaiseen opiskelupäivään, mutta kokonaisten lepopäivien pitäminen lataa akkuja tiiviimpiä opiskelupäiviä varten.

Keskeistä tavoitteellisessa toiminnassa on osa- tai välitavoitteiden asettaminen. Valintakokeeseen valmistautumisessa se voi näkyä esimerkiksi opiskelutavoitteiden pilkkomisena osiin: Mistä kokonaisuudesta aloitan? Etenenkö aihe vai kirja kerrallaan? Välitavoitteet voi nähdä siis eräänlaisina tikapuina kohti valintakoemenestystä – kun hallitsee alemmalla tasolla olevat asiat, niin ylemmän tason tavoitteiden saavuttaminen on helpompaa. Etukäteen kannattaa myös suunnitella, miten itsensä palkitsee välitavoitteiden saavuttamisen jälkeen. Internetissä kiertänyt meemi suklaapatukoista kirjan kappaleiden välissä ei ole yhtään hassumpi. Itse muistan jokaisen lukemani kappaleen jälkeen katsoneeni jakson lempisarjaani. Toiselle happihyppely tai tehotirsat toimivat. Keinoja on siis monia.

Joskus alkuun pääseminen tai realististen tavoitteiden asettaminen voi tuntua hankalalta. Toisen ihmisen tarjoama näkökulma voi auttaa hahmottamaan omat tavoitteet selkeämmin. Voinkin ilokseni kertoa, että yksin ei tarvitse näiden huolien kanssa jäädä - Eximia tarjoaa uutena mahdollisuutena opiskelijoilleen opintogurun palveluita. Opintogurun tavoitteena on auttaa opiskelijoita pääsemään irti mahdollisista motivaatiojumeista ja auttaa muun muassa opiskelutekniikoihin ja lukusuunnitelmaan liittyvissä huolissa. Myös tutorit ja opettajat ovat jatkuvasti käytettävissä ongelmatilanteiden ilmetessä. Vaikka siis kontrolli omasta oppimisesta pysyy opiskelijalla itsellään, on oppimisen tehostamiseksi saatavilla paljon erilaisia ulkoisia tukikeinoja.

Tsemppiä kevääseen kaikille valintakokeeseen valmistautuville opiskelijoille!

Siiri, opintoguru

Kommentoi juttua

Hei,

Ja mukavaa että olette olleet meidän kanssa tekemässä lääkiksen viikotehtäviä!
Tästä lähtien joka torstai julkaistava tehtävä löytyy lääketieteen demokurssin Moodle-sivulta.
Myös edellisen tehtävä nro. 8 ratkaisu löytyy Moodlesta!

Lääketieteen kurssin demoversion saan hankittua itsellesi Eximian verkkokaupasta täysin ilmaiseksi.
Demokurssin lunastamisen jälkeen saat sähköpostiisi tunnukset, joilla pääset kirjautumaan Moodleen.
Moodleen tulee joka torstai uusi lääketieteen valintakokeen tasoinen viikkotehtävä 22.3. saakka!

P.S. Jos tarvitsette lisätietoa esimerkiksi lääketieteelliseen hakemisesta tai Eximian kursseista voitte olla meihin yhteydessä chatin kautta www.eximia.fi, puhelimitse +358 9 2727 130 (arkisin klo 09-17) tai sähköpostitse info@eximia.fi

Tsemppiä tehtäviin ja tulevaan kevääseen!


Kommentoi juttua

Tehtävä 7 ratkaisu

a)

1.Näköhermo

2.Aivolisäke

3.Talamus/väliaivot

4.Pääkallo

5.Isot aivot/aivokuori

6.Aivokurkiainen

7.Keskiaivot

8.Aivosilta

9.Pikkuaivot

10.Ydinjatke

11.Selkäydin

b)

-Ionipitoisuudet lepotilassa selitetty (Na enemmän ulkona, K enemmän sisällä) (0,5 p)

-Jänniteherkkien Na-kanavien aukeaminen ja Na soluun --> depolarisaatio (0,5 p)

-Jos depolarisaatio riittävä aktiopotentiaali(0,25 p)

-Na-kanavat inaktivoituvat --> viesti aksonissa vain yhteen suuntaan(0,25 p)

-Edempänä aksonissa uudet Na-kanavat aukeavat ja signaali etenee(0,25 p)

-Hitaammat jänniteherkät K-kanavat aukeavat ja K solusta ulos(0,5 p)

-Repolarisaatio(0,25 p)

-Absoluuttinen ja suhteellinen refraktaariaika(0,25 p)

-Na/K-pumppu pitää yllä lepokalvojännitettä(0,25 p)

-Myeliinitupet ja ranvierin kuroumat(0,25 p)

-Signaali saapuu aksonin päätteeseen, synapsin presynaptiseen päätteeseen(0,25 p)

-Jänniteherkät Ca-kanavat aukevat ja Ca sisään soluun(0,25 p)

-Ca aktivoimana hermovälittäjäainevesikkelit vapauttavat eksosytoosilla sisältönsä synapsirakoon(0,25 p)

-Välittäjäaine sitoutuu postsynaptisen päätteen reseptoriin(0,25 p)

-Reseptori aktivoituu ja ionikanava aukeaa --> postsynaptinen potentiaali muuttuu --> signaali eteenpäin(0,25 p)

-Välittäjäaineen hajotus synapsiraossa entsymaattisesti ja takaisinotto(0,25 p)

-Signaalien summautuminen postsynaptisessa neuronissa --> aktiopotentiaali syntyy tai sitten ei(0,25 p)


Tehtävä 8: Ortostaattinen hypotensio

Osa 1

Ortostaattinen hypotensio on ilmiö, jossa aivojen verenpaine laskee, kun ihminen nousee nopeasti pystyyn. Kyseisestä ilmiöstä kärsivät yleensä iäkkäämmät ihmiset, koska heidän verenkierron säätyjärjestelmät eivät välttämättä toimi enää vastaavalla tavalla kuin nuoremman ja terveen aikuisen. Tällöin verenpaineen lasku aivoissa voi aiheuttaa huimausta tai pyörtymisen, jos paine laskee alle 90 mmHg. Säätelyjärjestelmän on tarkoitus esimerkiksi automaattisesti supistaa ja laajentaa verisuonia, sekä lisätä sykettä, jotta verenpainetta aivoissa saataisiin riittävän nopeasti lisättyä asennon muuttuessa.

Jos aivojen verenpaine on 120 mmHg ollessa makuulla, niin paljon se on pystyyn nousemisen jälkeen, jos verenkierron säätelyjärjestelmä ei toimi ollenkaan? (3p)

Onko kyseisellä henkilöllä riski pyörtyä? Perustele (1p)

Oletetaan että aivojen ja sydämen etäisyys toisistaan on 42 cm sekä veren tiheys on 1060 kg/m³ Lisäksi 1 mmHg = 133,322 Pa ja normaali ilmanpaine on 760 mmHg.

Osa 2

Nesteeseen upotettuun kiinteään kappaleeseen vaikuttaa nostevoima, joka aiheutuu paine-eroista kiinteän kappaleen ylä- ja alapinnan välillä. Esimerkiksi veteen upotetun umpinaisen sylinterin yläpinnalla on pienempi hydrostaattinen paine kuin sylinterin pohjalla. Tästä johtuen sylinterin pohjaan vaikuttaa suurempi voima kuin sylinterin yläpintaan.

Johda nostevoiman kaava F = pVg veteen upotetun sylinterin avulla käyttäen hydrostaattista painetta ja paineen määritelmää {displaystyle p=} . (4p)

 

Kommentoi juttua