Eximian blogi

Tiesitkö nämä asiat biologiasta?

Julkaistu 22.2.2018 — Kirjoittaja Isabella Berg

Usein kursseilla herää mitä mielenkiintoisempia kysymyksiä ja niiden ratkominen yhdessä tuo mukanaan toivottuja oppimistuloksia. Tässä muutama esimerkki lääketieteen kurssilla esiintyneistä biologian kysymyksistä ja vastauksista.

Miten hevonen näkee värejä?

Hevoset eivät erota värejä yhtä hyvin kuin ihmiset. Niiden verkkokalvon tappisolut ovat erityisen herkkiä vain kahdelle eri valon aallonpituudelle, jotka vastaavat sinistä ja keltaista väriä.Esimerkiksi ihmisillä on silmässä kolmea väripigmenttiä. Hevoset ovat siten osittain värisokeita, mutta siitä mitä värejä hevoset erottavat, on saatu ristiriitaisia tutkimustuloksia. Arvellaan, että hevoset näkevät vihreän, keltaisen, sinisen ja harmaan sävyjä, mutta eivät lainkaan punaista.

Mistä veden hajoamisessa syntyvät elektronit ovat peräisin?

Eli elektronit ovat peräisin vedyltä, koska veden hajotessa syntyy happiatomeja, vetyioneja sekä elektroneja. Vetyionit(H+) syntyvät, kun vedyntavallisimman isotoopinatomi menettää ainoan elektroninsa, ja jäljelle jää vain yhdestä protonista koostuva atomiydin. Eli nämä menetetyt elektronit ovat niitä vapautuneita elektroneja, ja nämä sekä syntyneet H+-ionit nappa NADP-niminen vedynsiirtäjämolektyyli --> NADPH, joka kuljettaa ne kohti pimeäreaktioita, joissa elektroneja ja vetyioneja käytetään CO2 pelkistämiseen ja glukoosin tuottamiseen.

Globuliinit ja albumiinit: millaisia hormoneja sitovat?

Veressä on sekä spesifisiä eli vain tiettyjä hormoneja sitovia kuljettajavalkuaisia (=globuliinit) sekä epäspesifisiä eli kaiken tyyppisiä veteen liukenemattomia hormoneja sitovia kuljettajia (=albumiinit). Globuliinit sitovat esim. kortisolia (CBG eli cortisol-binding globulin), D-vitamiinia (DBG), tyroksiinia (TBG) sekä sukupuolihormoneja (SHBG). Albumiinit sitovat puolestaan useita steroideja ja kilpirauhashormoneja, tyroksiinia ja muutamia steroideja.

Miten sytostaatit eli solusalpaajat toimivat?

Solunsalpaajat eli sytostaatit vaurioittavat soluja siten, että solut eivät pysty jakautumaan ja kuolevat. Solunsalpaajat estävät erityisesti DNA:n ja RNA:n synteesiä, mitoosiprosessia, eri entsyymien toimintaa tai solukalvojen ja organellien toimintaa. Ne vaurioittavat suuria kasvaimia ja tuhoavat pieniä, näkymättömiä syöpäpesäkkeitä. Yhdistelmähoidoissa pyritään käyttämään soluihin eri tavoin vaikuttavia lääkeaineita.-- Syöpäkasvaimissa on runsaasti jakautuvia soluja, mutta myös normaaleissa kudoksissa kuten luuytimessä, limakalvoilla ja karvatupessa on jakautuvia soluja. Solunsalpaajien on tarkoitus tuhota syöpäkasvaimia, mutta normaalisolujen vaurioista aiheutuu haittavaikutuksia. Niillä on siis karsinogeenisiä, teratogeenisiä ja mutageenisiä vaikutuksia.

Miten järven pohjalla/sedimenttikerroksessa elävät kemosynteettiset bakteerit oikein saavat energiansa?

Orgaanisten aineiden hajotessa (esim. järven pohjaan päätynyt lieju, joka sisältää kasvien ja eläinten jäännöksiä) järven pohjalla sedimenttikerroksissa syntyy rikkivetyä/metaania anaerobisissa olosuhteissa ja näitä kemosynteettiset bakteerit käyttävät hyväksi, eli tuottavat näitä hapettamalla orgaanisia yhdisteitä.

Milloin kasvin fotosynteesi on tehokkainta, ja onko fotosynteesitehokkuus yhteydessä kasvin kasvuun? Vaikuttaako nilan glukoosipitoisuus kasvin kasvuun?

Riippuen tietysti kasvista ja leveyspiiristä, jolla se kasvaa, mutta yleensä kasvit hyödyntävät auringon valoa parhaiten aamuisin/aamupäivisin, jolloin ei ole vielä niin kuumaa kuin keskipäivällä. Fotosynteesi on yleensä tehokkainta tällöin (ympäristöolosuhteista riippuen), kun auringon valoa on saatavilla. Punaisen ja sini-violetin valon aallonpituusalueilla fotosynteesi on tutkitusti tehokkainta. Aamuisin ilmarakoja voi pitää myös auki, jolloin kasvi saa tehokkaasti vettä (haihdutusimu) ja hiilidioksidia. Päivällä kuumuus saa taas monet kasvit sulkemaan ilmarakonsa, jolloin fotosynteesi hidastuu tai lakkaa, kun hiilidioksidin ja veden saanti heikkene. Kasvi hyödyntää tuottamaansa glukoosia energiantuotannossaan päivällä. Kasvitkin, kuten kaikki eliöt, tarvitsevat jatkuvasti energiaa ylläpitääkseen elintoimintojaan. Kasvi voi tuottaa fotosynteesissään glukoosia yli kasvin sen hetkisen tarpeen, jolloin kasvi varastoi glukoosin tärkkelykseksi. Toisaalta myös joskus fotosynteesi riittää tuottamaan juuri sen energian, jota kasvi elintoimintojensa ylläpitoon tarvitsee, eikä varastoja juurikaan synny. Fotosynteesin yli- tai alijäämä on kiinni ympäristöolosuhteista, jotka vaikuttavat fotosynteesitehokkuuteen: ylittääkö kasvin soluhengitystehokkuus fotosynteesitehokkuuden. Öisin kasvit eivät yhteytä, ja elävät tärkkelysvarastojensa turvin aamuun.

Kasvin kasvu tapahtuu tutkitusti yöaikaan. Kasvien on havaittu kasvavan nopeimmin tunteina juuri ennen auringon nousua (syystä jota ei vielä täysin tunneta), ja kasvit noudattavat eläimilläkin tavattavaa vuorokausirytmiä elintoiminnoissaan. Tutkijat uskovat, että kasvit kasvavat yöaikaan, koska päiväsaikaan varastoitu tärkkelys otetaan vasta silloin käyttöön juuri kasvua varten. Eli glukoosia käytetään aineenvaihduntaan ja elintoimintojen ylläpitoon myös päiväsaikaan, mutta päivän aikana kerrytettyjä tärkkelysvarastoja hyödynnetään erityisesti kasvuun juuri yöaikaan. Nilan glukoosipitoisuus ei siis itsestään vaikuta kasvin kasvuun, vaan tätä enemmän vuorokausirytmi ja kertyneet tärkkelysvarastot.

Mitä eroa on omega-3 ja omega-6 -rasvahapoilla?

Omega-3- ja omega-6-rasvahappoja tasapainoisesti sisältävä ruokavalio voi ehkäistä kroonisia sairauksia ja jopa pidentää elinikää. Omega-3 ja omega-6 välinen suhde tulisi olla terveillä aikuisilla 2:1 eli omega-3-rasvahappoja tulisi saada ainakin tuplasti enemmän kuin omega-6:sta (tai vähintäänkin 1:1). Länsimaalaisilla tämä tasapaino on keikahtanut kuitenkin niin, että omega-6-rasvahappoja saadaan ruokavaliosta monikertaisesti enemmän kuin omega-3. Tämä on ongelmallista siksi, että kun omega-3-kalaöljyt ja omega-6-kasviöljyt ovat imeytyneet, ne asettuvat solukalvoihin. Solukalvoissa ne muodostavat hormonien kaltaisia merkkiaineita, eikosanoideja. Nämä aineet vaikuttavat tulehdusten ja kipujen syntyyn, verisuonten joustavuuteen, verihiutaleiden paakkuuntumiseen ja sen seurauksena veritulppien muodostumiseen ym. Omega-3-kalaöljyt ja omega-6-kasviöljyt ovat toistensa kilpailijoita merkkiaineiksi muuttumisessa. Koska kasviöljyjä on enemmän, syntyy niiden aineenvaihduntaan kuuluvia entsyymejä enemmän. Omega-3-kalaöljyt ehkäisevät huomattavasti omega-6-kasviöljyjä paremmin tulehduksia, veritulppia, alentavat verenpainetta ja suojaavat monilta muiltakin sairauksilta. Siksi on terveydelle haitallista, jos omega-3 ja omega-6 ovat epätasapainossa.

Miten koiran korva poikkeaa ihmisen korvasta, ja miten tämä vaikuttaa sen parempaan kuuloaistiin?

Koiralla on yli 18 korvalihasta, joiden avulla se kykenee kääntelemään korviaan eri asentoihin, ja ohjaamaan siten ääntä tehokkaammin korvaan. Koiran korvakäytävä on myös pidempi kuin ihmisellä. Isot ja pystyt korvat keräävät myös tehokkaasti ääniaaltoja. Pystykorvainen koira kuuleekin luppakorvaista paremmin. Koiran sisäkorvan simpukka on myös suurempi kuin ihmisillä, ja sisältää enemmän kuuloaistinsoluja. Lisäksi myös kuuloaistista vastaavien aivoalueiden on havaittu olevan koirilla ihmisiä suurempia. Nämä tekijät yhdessä aikaansaavat koiralle ihmistä tarkemman kuuloaistin.

Miten henkilön ikä/paino vaikuttaa elimistön verimäärään?

Henkilön verimäärä vaihtelee riippuen mm. iästä, sukupuolesta, painosta, nesteytyksestä, terveydentilasta sekä myös siitä, missä henkilö asuu jne. esimerkiksi korkealla merenpinnasta asuvat ihmiset omaavat enemmän verta kuin merenpinnan tasolla elävät ihmiset, sillä korkealla ilma sisältää vähemmän happea, joten ekstraverimäärää tarvitaan kuljettamaan riittävästi happea. Ihmisen verimäärä kattaa noin 7 % ruumiinpainosta. Aikuisella ihmisellä on keskimäärin noin 5 litraa verta, vaihdellen yleensä n. 4-6 litraan. Miehillä on naisia enemmän verta, ja aikuisilla taas lapsia enemmän. Keskimääräisellä aikuisella, jonka paino vaihtelee noin 60-80 kg välillä, on noin 4,7-5,5 litraa verta. Noin 35 kg:lla lapsella taas verimäärä on puolet aikuisten vastaavasta (n. 2,5-3 litraa). Vastasyntyneillä on puolestaan n. 75 ml verta painokiloa kohti, eli 3,5 kg:lla vauvalla on verta noin 260 ml.

Kommentoi juttua

Maantiedettä yliopistolla!

Julkaistu 9.2.2018 — Kirjoittaja Oona Kantele

Maantiede leikkaa monen tieteenalan läpi

Maantiede on monipuolinen tieteenala, jossa voit paneutua luonnonmaantieteellisiin kysymyksiin aina tulivuorista ilmastonmuutokseen tai toisaalta voit ottaa yhteiskunnallisemman näkökulman ja syventyä vaikkapa ääriajattelun maantieteeseen, geopolitiikkaan tai toimivaan kaupunkisuunnitteluun.

Tärkeä maantieteilijän taito on tiedon esittäminen alueellisesti ja näin ollen tutuksi tulevat paikkatieto-ohjelmien käyttö. Maantieteilijät löytävätkin töitä paikkatietojärjestelmien kehittäjinä ja asiantuntijoina, tutkijoina ja muissa asiantuntijatehtävissä (mm. ympäristöasiantuntija, liikennejärjestelmäasiantuntija, kaukokartoitusasiantuntija).

Lisäksi maantieteilijöitä työskentelee esimerkiksi opettajina, projektipäällikköinä, ympäristösihteereinä, suunnittelijoina, maankäytönsihteereinä, tiedottajina, konsultteina, päällikkötason tehtävissä ja suurlähettiläinä.

Maantieteen valintakoe

Helsingin yliopiston valintakoe perustuu valintakokeessa jaettaviin maantieteellisiin aineistoihin. Käytännössä pohjalla on hyvä olla maantieteen lukiokurssien tuntemusta (kurssit: GE1, GE2, GE3 ja GE4). Valintakokeessa tulee osata soveltaa tietoa ja koe on monena vuonna sisältänyt myös matematiikan tehtäviä.

Opiskelupaikan voi saada joko yhteispisteiden (yo-arvosanat ja valintakoepisteet) tai pelkkien valintakoepisteiden perusteella. Hyvien alkupisteiden saamiseksi kannattaa ylioppilaskirjoituksissa panostaa erityisesti maantieteeseen, äidinkieleen ja yhteen pitkään oppimäärään (pitkä kieli tai pitkä matematiikka).

Helsingin yliopiston lisäksi maantiedettä voi opiskella myös Oulussa, Turussa ja Itä-Suomen yliopistossa, joissa jokaisessa on oma valintakokeensa.

Tarkempia tietoja maantieteen opiskelusta ja valintakokeesta voi lukea täältä: http://www.eximia.fi/valmennuskurssi/maantiede/valintakoetietoja/

Kommentoi juttua

Nykyaikana tunnutaan joka paikassa korostavan yksilön kontrollia omasta onnistumisesta ja hyvinvoinnistaan. Kirjoista ja televisiosta pursuaa paljon neuvoja siitä, miten oma elämä otetaan hallintaan. Vaikka osa tällaisia neuvoja antavista opuksista tai ohjelmista saattaakin nostaa raflaavilla otsikoillaan epäilevän hymyn huulille, on kuitenkin niiden taustalla olevassa ydinoletuksessa aika paljon perää: Omalla toiminnalla todella voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja omaan tulevaisuuteensa. Toiminnan toteuttaminen vaan voi välillä vaatia vähän aikaa ja hyvää etukäteissuunnittelua – selkeiden tavoitteiden asettamista ja toimintasuunnitelman luomista.

Valintakokeisiin valmistautuminen on pitkä prosessi ja voi kestää joillakin opiskelijoilla koko kevään, kun taas toiset aloittavat valmistautumisen vasta lähempänä valintakoepäivää. Aloitit sitten lukemisesi tammikuussa tai vasta myöhemmin keväällä, olisi työskentely perusteltua aloittaa suunnittelemalla luku-urakkaa vähän etukäteen. Etukäteen tehdyllä lukusuunnitelmalla ja välitavoitteiden asettamisella on nimittäin havaittu olevan yhteys opiskelumotivaatioon. Lukusuunnitelman tärkeys korostuu nyt myös siksi, että luettavaa valintakokeisiin on usealta eri osa-alueelta, ja opiskeltavaa sisältöä on paljon. Aikaa vaaditaan niin kokonaisuuksien hallintaan kuin yksityiskohtienkin opetteluun ja siksi aikataulutusta onkin hyvä miettiä etukäteen: Mitä asioita opiskelen minäkin päivänä? Mitkä kokonaisuudet pyrin hallitsemaan mihinkin päivämäärään mennessä? Milloin alan kertaamaan lukemaani? Milloin pidän lepopäivän? Lepopäivien suunnittelu etukäteen voi tuntua monista suuren luku-urakan edessä turhauttavalta, mutta levon tärkeyttä oppimiselle ei voi väheksyä. Väsymys nimittäin laskee keskittymiskykyä ja näin ollen opiskeltavan sisällön prosessointi myös vaikeutuu. Lepohetkiä ja taukoja olisi tärkeää sisällyttää jokaiseen opiskelupäivään, mutta kokonaisten lepopäivien pitäminen lataa akkuja tiiviimpiä opiskelupäiviä varten.

Keskeistä tavoitteellisessa toiminnassa on osa- tai välitavoitteiden asettaminen. Valintakokeeseen valmistautumisessa se voi näkyä esimerkiksi opiskelutavoitteiden pilkkomisena osiin: Mistä kokonaisuudesta aloitan? Etenenkö aihe vai kirja kerrallaan? Välitavoitteet voi nähdä siis eräänlaisina tikapuina kohti valintakoemenestystä – kun hallitsee alemmalla tasolla olevat asiat, niin ylemmän tason tavoitteiden saavuttaminen on helpompaa. Etukäteen kannattaa myös suunnitella, miten itsensä palkitsee välitavoitteiden saavuttamisen jälkeen. Internetissä kiertänyt meemi suklaapatukoista kirjan kappaleiden välissä ei ole yhtään hassumpi. Itse muistan jokaisen lukemani kappaleen jälkeen katsoneeni jakson lempisarjaani. Toiselle happihyppely tai tehotirsat toimivat. Keinoja on siis monia.

Joskus alkuun pääseminen tai realististen tavoitteiden asettaminen voi tuntua hankalalta. Toisen ihmisen tarjoama näkökulma voi auttaa hahmottamaan omat tavoitteet selkeämmin. Voinkin ilokseni kertoa, että yksin ei tarvitse näiden huolien kanssa jäädä - Eximia tarjoaa uutena mahdollisuutena opiskelijoilleen opintogurun palveluita. Opintogurun tavoitteena on auttaa opiskelijoita pääsemään irti mahdollisista motivaatiojumeista ja auttaa muun muassa opiskelutekniikoihin ja lukusuunnitelmaan liittyvissä huolissa. Myös tutorit ja opettajat ovat jatkuvasti käytettävissä ongelmatilanteiden ilmetessä. Vaikka siis kontrolli omasta oppimisesta pysyy opiskelijalla itsellään, on oppimisen tehostamiseksi saatavilla paljon erilaisia ulkoisia tukikeinoja.

Tsemppiä kevääseen kaikille valintakokeeseen valmistautuville opiskelijoille!

Siiri, opintoguru

Kommentoi juttua

Hei,

Ja mukavaa että olette olleet meidän kanssa tekemässä lääkiksen viikotehtäviä!
Tästä lähtien joka torstai julkaistava tehtävä löytyy lääketieteen demokurssin Moodle-sivulta.
Myös edellisen tehtävä nro. 8 ratkaisu löytyy Moodlesta!

Lääketieteen kurssin demoversion saan hankittua itsellesi Eximian verkkokaupasta täysin ilmaiseksi.
Demokurssin lunastamisen jälkeen saat sähköpostiisi tunnukset, joilla pääset kirjautumaan Moodleen.
Moodleen tulee joka torstai uusi lääketieteen valintakokeen tasoinen viikkotehtävä 22.3. saakka!

P.S. Jos tarvitsette lisätietoa esimerkiksi lääketieteelliseen hakemisesta tai Eximian kursseista voitte olla meihin yhteydessä chatin kautta www.eximia.fi, puhelimitse +358 9 2727 130 (arkisin klo 09-17) tai sähköpostitse info@eximia.fi

Tsemppiä tehtäviin ja tulevaan kevääseen!


Kommentoi juttua

Tehtävä 7 ratkaisu

a)

1.Näköhermo

2.Aivolisäke

3.Talamus/väliaivot

4.Pääkallo

5.Isot aivot/aivokuori

6.Aivokurkiainen

7.Keskiaivot

8.Aivosilta

9.Pikkuaivot

10.Ydinjatke

11.Selkäydin

b)

-Ionipitoisuudet lepotilassa selitetty (Na enemmän ulkona, K enemmän sisällä) (0,5 p)

-Jänniteherkkien Na-kanavien aukeaminen ja Na soluun --> depolarisaatio (0,5 p)

-Jos depolarisaatio riittävä aktiopotentiaali(0,25 p)

-Na-kanavat inaktivoituvat --> viesti aksonissa vain yhteen suuntaan(0,25 p)

-Edempänä aksonissa uudet Na-kanavat aukeavat ja signaali etenee(0,25 p)

-Hitaammat jänniteherkät K-kanavat aukeavat ja K solusta ulos(0,5 p)

-Repolarisaatio(0,25 p)

-Absoluuttinen ja suhteellinen refraktaariaika(0,25 p)

-Na/K-pumppu pitää yllä lepokalvojännitettä(0,25 p)

-Myeliinitupet ja ranvierin kuroumat(0,25 p)

-Signaali saapuu aksonin päätteeseen, synapsin presynaptiseen päätteeseen(0,25 p)

-Jänniteherkät Ca-kanavat aukevat ja Ca sisään soluun(0,25 p)

-Ca aktivoimana hermovälittäjäainevesikkelit vapauttavat eksosytoosilla sisältönsä synapsirakoon(0,25 p)

-Välittäjäaine sitoutuu postsynaptisen päätteen reseptoriin(0,25 p)

-Reseptori aktivoituu ja ionikanava aukeaa --> postsynaptinen potentiaali muuttuu --> signaali eteenpäin(0,25 p)

-Välittäjäaineen hajotus synapsiraossa entsymaattisesti ja takaisinotto(0,25 p)

-Signaalien summautuminen postsynaptisessa neuronissa --> aktiopotentiaali syntyy tai sitten ei(0,25 p)


Tehtävä 8: Ortostaattinen hypotensio

Osa 1

Ortostaattinen hypotensio on ilmiö, jossa aivojen verenpaine laskee, kun ihminen nousee nopeasti pystyyn. Kyseisestä ilmiöstä kärsivät yleensä iäkkäämmät ihmiset, koska heidän verenkierron säätyjärjestelmät eivät välttämättä toimi enää vastaavalla tavalla kuin nuoremman ja terveen aikuisen. Tällöin verenpaineen lasku aivoissa voi aiheuttaa huimausta tai pyörtymisen, jos paine laskee alle 90 mmHg. Säätelyjärjestelmän on tarkoitus esimerkiksi automaattisesti supistaa ja laajentaa verisuonia, sekä lisätä sykettä, jotta verenpainetta aivoissa saataisiin riittävän nopeasti lisättyä asennon muuttuessa.

Jos aivojen verenpaine on 120 mmHg ollessa makuulla, niin paljon se on pystyyn nousemisen jälkeen, jos verenkierron säätelyjärjestelmä ei toimi ollenkaan? (3p)

Onko kyseisellä henkilöllä riski pyörtyä? Perustele (1p)

Oletetaan että aivojen ja sydämen etäisyys toisistaan on 42 cm sekä veren tiheys on 1060 kg/m³ Lisäksi 1 mmHg = 133,322 Pa ja normaali ilmanpaine on 760 mmHg.

Osa 2

Nesteeseen upotettuun kiinteään kappaleeseen vaikuttaa nostevoima, joka aiheutuu paine-eroista kiinteän kappaleen ylä- ja alapinnan välillä. Esimerkiksi veteen upotetun umpinaisen sylinterin yläpinnalla on pienempi hydrostaattinen paine kuin sylinterin pohjalla. Tästä johtuen sylinterin pohjaan vaikuttaa suurempi voima kuin sylinterin yläpintaan.

Johda nostevoiman kaava F = pVg veteen upotetun sylinterin avulla käyttäen hydrostaattista painetta ja paineen määritelmää {displaystyle p=} . (4p)

 

Kommentoi juttua

AMK Tekniikka - alaesittely

Julkaistu 18.12.2017 — Kirjoittaja Henna Kauppila

Mihin valmistut suoritettuasi tekniikan ja liikenteen alan tutkinnon?

Tekniikan ja liikenteen alalla valmistutaan tekniikan tai merenkulun ammattikorkeakoulututkintoon. Myös tekniikan alan opintoja tarjoaviin ammattikorkeakouluihin haetaan valtakunnallisessa ammattikorkeakoulujen yhteishaussa, joka järjestetään kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä.

Tekniikan ja liikenteen alan valtakunnallisella valintakokeella voi hakea opiskelemaan useaan koulutusohjelmaan ja erittäin moneen ammattikorkeakouluun ympäri Suomea. Tällä valintakokeella pyritään esimerkiksi ajoneuvotekniikan, rakennusarkkitehtuurin, sähkötekniikan, tieto- ja viestintätekniikan ja tuotantotalouden koulutusohjelmiin. Tekniikan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden tutkintonimikkeitä ovat esimerkiksi rakennusmestari, insinööri tai laboratorioanalyytikko.


Mitä valintakokeessa sitten vaaditaan?

Tekniikan valtakunnallisessa valintakokeessa hakijalta mitataan mm. motivaatiota ja yleistä soveltuvuutta alalle, matemaattis-loogista ajattelua, ongelmanratkaisukykyä sekä luonnontieteiden perustietämystä. Matematiikan ja fysiikan osaaminen korostuvat siis valintakokeessa. Kokeessa on myös monivalintakysymyksiä ennakkoon julkaistavista aiheeseen liittyvistä aineistoista. Aika tämän aineiston hallitsemiseen on suhteelliset lyhyt. Maksimipistemäärä kokeessa on 40 pistettä ja tullakseen hyväksytyksi hakijan on saatava valintakokeesta vähintään 10 pistettä.

Voit opiskella tekniikan alan ammattikorkeakoulututkintoon joko päivätoteutuksena tai monimuotototeutuksena. Huomaathan, että hakukelpoisuus ja valintaperusteet voivat vaihdella tutkinto-ohjelmittain ja ammattikorkeakouluittain. Myös aikuisopiskelijoille suunnattujen opintojen valintaperusteet voivat poiketa saman alan päivätoteutuksena järjestettävien opintojen valintaperusteista. Tarkistathan tutkinto-ohjelmakohtaiset hakuehdot aina erikseen.

Tekniikan valtakunnallisen valintakokeen voi suorittaa suomen tai ruotsin kielillä ja se on kestoltaan n. 2-3 tuntia. Kokeessa laskimen tai kaavojen käyttö on kielletty, joten hyvää päässälasku- ja päättelytaitoa kannattaa treenata heti alusta alkaen.


Kurssimme avulla onnistut!

AM Tekniikan kursseillamme harjoittelet juuri niitä asioita, joita valintakokeessa tarvitaan. Tasokkaan opetuksemme avulla kertaat valintakokeen kannalta tärkeimmät matematiikan ja fysiikan sisällöt ja monipuolisten harjoitustehtävien avulla saat hiottua laskurutiinisi huipputasolle. Kurssilla harjoitellaan myös kokeen ennakkoaineistoon perustuvaa osuutta ja matemaattis-loogista päättelyä vaativien tehtävien tekemistä niin luennoilla kuin sähköisen välikokeenkin muodossa. Kurssiin kuuluu myös harjoituspääsykoe, joka simuloi mahdollisimman tarkasti varsinaista tekniikan ja liikenteen alan valintakoetta. Kurssin päättää tehokas kertaus, josta saat viimeiset vinkit varsinaiseen valintakokeeseen ja sinulla on vielä mahdollisuus kysyä mieltä painavat asiat kurssin opettajalta.

Mikäli sinulla on jotain kysyttävää teknillisten alojen korkeakouluhausta tai valmennuskursseistamme, olethan yhteydessä asiakaspalveluumme. Autamme erittäin mielellämme! Palvelemme sinua arkisin klo 09.00–17.00 numerossa (09) 2727 130. Voit myös lähettää sähköpostia osoitteeseen info@eximia.fi tai lähettää meille viestiä Eximian chatissa.

Kommentoi juttua

Viikkotehtävän 6 ratkaisu: Protolysoituminen

a) HX + H2O ®  X- + H3O+

X- + H3O+ + NaOH ®NaX + 2 H2O

n(HX) = m / M = 1g / 372 g/mol = 0,00269 mol

n(NaOH) = n(HX)

V(NaOH) = n/c =0,00269 mol /0,0052 mol/l  » 52 ml

Virhe: 1ml / 52 ml × 100% » 1,9 %

b) 1) HCl(aq)–liuos neutraloi emäksisiä ioneja:

        HCl(aq) + HCOO(aq)® Cl(aq) + HCOOH(aq) tai

        H3O+(aq) + HCOO(aq) ®H2O(l) + HCOOH(aq) tai

        H3O+(aq) + Cl-(aq) + HCOO(aq) ®H2O(l) + HCOOH(aq + Cl(aq)

    2) KOH(aq)–liuos neutraloi muurahaishappoa:

        KOH(aq) + HCOOH(aq) ® H2O(l) + HCOO(aq) + K+(aq) tai

        OH(aq) + HCOOH(aq) ® H2O(l) + HCOO(aq) tai

       K+(aq) + OH(aq) + HCOOH(aq) ®H2O(l) + HCOO(aq) + K+(aq)

c) Muurahaishappo on heikko happo, jonka happovakio on 1,8 ×10–4 mol/l.

laskimella:x = [H3O+] = 5,1069…×10–3 mol/l (tai x = negatiivisena mahdoton)

pH = –lg(5,1069…×10–3) » 2,29

Tehtävä 7: Hermosolun toiminta ja aivojen rakenne

a)Tunnista kuvaan merkityt aivoalueet.

b)Hermokudokselle on tyypillistä yhteyksien muodostaminen solujen välillä ja niiden dynaaminen muuttuminen. Näin muodostuvat hermoverkot mahdollistavat monimutkaisetkin kognitiiviset toiminnot, kuten lukemisen, ajattelemisen ja toiminnan ohjauksen. Millä tavalla aktiopotentiaali syntyy hermosolussa ja kuinka se etenee solusta toiseen?



Kommentoi juttua

Viikkotehtävän 5 ratkaisu: Säteilyhoito

Kiinnitetään tehtävään xy-koordinaatisto siten, että origo on kohdassa missä hiukkanen saapuu varattujen sähkölevyjen väliin

hiukkasen x-suuntainen nopeuden komponentti pysyy muuttumattomana koko prosessin ajan.

Lasketaan ensin aika t_1, joka kuluu, kun hiukkanen ohittaa sähkölevyt ja aika t_2, joka kuluu, kun hiukkanen kulkee sähkölevyjen kohdalta kasvaimeen.

v_x=(0,05 m)/t_1 → t_1=(0,05 m)/v_x =(0,05 m)/(5,0∙(10)^6 m/s)=1∙(10)^(-8) s (1p)

t_2=(1,5 m)/v_x =(1,5 m)/(5,0∙(10)^6 m/s)=3∙10^(-7) s (1p)

Lasketaan seuraavaksi paikka y_1, jossa hiukkanen on, kun se on ohittanut sähkölevyt

y_1=1/2 a_y t_1^2=1/2∙6,6∙(10)^12 m/s^2 ∙(1∙(10)^(-8) s)^2=3,3∙(10)^(-4) m (2p)

Lopuksi lasketaan paikka y_2, joka on kohta missä hiukkanen osuu kasvaimeen ja samalla etäisyys kasvaimen keskipisteestä sen toiseen päähän. Tärkeää on ymmärtää, että kun hiukkanen on ohittanut sähkölevyt, niin siihen ei vaikuta enää mitään voimia, eikä se tällöin ole kiihtyvässä liikkeessä. (2p)

y_2=y_1+v_y1∙t_2, jossav_y1=a_y t_1

y_2=y_1+a_y t_1∙t_2=3,3∙10^(-4) m+6,6∙10^12 m/s^2 ∙1∙10^(-8) s∙3∙10^(-7) s=0,02013 m

≈2 cm (3p)

Viikkotehtävä 6: Protolysoituminen

Protolysoitumisaste kertoo, kuinka paljon happo/emäs on protolysoitunut, verrattuna alkutilanteeseen.

Jos liuoksessa on sekä happoa että emästä, tapahtuu neutraloituminen. Oksoniumionit neutraloivat hydroksidi-ionit. Ionit eivät mene välttämättä tasan vaan toista voi olla ylimäärä. Silloin lasketaan kumpaa jää jäljelle ja se määrää liuoksen happamuuden. Neutraloinnissa tilavuus muuttuu, lopputilavuus on kaikkien nesteiden yhteislaskettu tilavuus.

Suolaliuoksen pH riippuu liuoksessa olevista ioneista. Heikkojen happojen ja emästen suolat protolysoituvat vesiliuoksessa. Jos ioneja on vain yksi, liuos on joko hapan tai emäksinen. Jos useampi ioni protolysoituu niin on otettava huomioon protolysoitumisen voimakkuus. Happamuuden määrittää voimakkaampi ioni. Tämän voi arvioida happovakiosta ja emäsvakiosta.

Yksiarvoiset hapot kuten muurahaishappo (Ka =1,8 ×10–4 mol/l) luovuttavat vain yhden protonin.Moniarvoiset eli polyproottiset hapot luovuttavat useammat kuin yhden protonin. Diproottiset luovuttaa kaksi protonia (rikkihappo) ja triproottiset kolme (fosforihappo). Nämä hapot ovat heikkoja happoja (paitsi rikkihappo ensimmäisen protonin osalta) ja luovuttavat yhden protonin kerrallaan. Polyproottisten happojen ionit ovat amfolyyttejä eli ne voivat toimia sekä happoina että emäksinä.

a)Tuntemattoman monoproottisen hapon molekyylimassa määritettiin liuottamalla 1g happoa veteen ja titraamalla 0,052 mol/dm3 natriumhydroksidilla. Kuinka suuri virhe tilavuusprosentteina aiheutuu 1 ml:n lukemavirheestä titrattaessa hapon moolimassan ollessa 374 g/mol.

b) Puskuriliuoksen valmistukseen voidaan käyttää muurahaishappoa ja natriummetanatia. Kirjoita reaktioyhtälöt, joilla osoitat, miten tämä puskuriliuos toimii, kun siihen lisätään kohtuullinen määrä 1) vetykloridihappoliuosta 2) kaliumhydroksidiliuosta.

c) Laske 0,15 muurahaishapon pH.


 


Kommentoi juttua

Viikkotehtävän 4 ratkaisu: Fenyyliketonurian perinnöllisyys

Periytymistapa: Autosomaalinen resessiivinen (1 p)

a.Henkilön 2 isä ja äiti ovat taudin kantajia à25 % (1p)

b.Äiti on taudin kantaja ja isä sairas à 50 % (1p)

c.Isoisä on varmasti kantaja ja lapsen äiti on myös varmasti kantaja.

Jos isoäiti on kantaja, isän todennäköisyys olla kantaja on 66% (2/3) --> lapsen todennäköisyys sairastua on 0,66*0,25= 0,132 = 13 %

Jos isöäiti ei ole kantaja isän todennäköisyys olla kantaja on 50% --> lapsen todennäköisyys sairastua on 0,5*0,25= 0,125 = 13 % (1p)

Suomessa harvinaisempi kuin muualla maailmassa (1p), seurausta suomen asutushistoriasta (0,5), jossa vaikuttavat mm. perustajanvaikutus (0,5), pullonkaulailmiö (0,5p) ja geneettinen isolaatio (0,5)

Yht. 7 p

Viikkotehtävä 5: Säteilyhoito

Olet konsulttina sairaalassa, jossa tutkitaan syöpäpotilaiden säteilyhoitoa. Menetelmä toimii siten, että suurienergisiä hiukkasia pommitetaan suoraan kasvaimen keskustaa kohti nopeudella 5.0∙(10)^6 m/s. Koko kasvaimen ala yritetään säteilyttää siten, että ionit pommitetaan suoraan kahden varatun sähkölevyn väliin, jossa ne saavat alkunopeuden suhteen kohtisuoran kiihtyvyyden 6.6∙(10)^12 m/s^2. Alla oleva kuva havainnollistaa tilannetta. (Hiukkasten kiihtyvyyden suunta levyjen välissä on alhaalta ylös)

Levyt ovat 5 cm pitkiä ja levyjen etäisyys kasvaimesta on 1.5 m. Kuinka suuri alue menetelmällä pystytään kattamaan mitattuna kasvaimen keskustasta sen toiseen päähän? (Gravitaation vaikutusta hiukkasiin ei oteta huomioon).



Kommentoi juttua

Viikkotehtävän 3 ratkaisu Anandamidin valmistus



Ja viikkotehtävä 4: Fenyyliketonurian perinnöllisyys

Fenyyliketonurian aiheuttavat fenyylialaniinihydroksylaasientsyymiä koodaavan PAH-geenin monenlaiset mutaatiot. Entsyymin vähäisyys tai puute johtaa fenylalaniinin kertymiseen vereen ja aivoihin myrkylliselle tasolle. Tauti todetaan yleensä vastasyntyneiden seulonnassa ja tulisi erottaa lievemmästä BH4-puutteesta. Jos diagnoosia ei tehdä vastasyntyneenä, oireet kehittyvät muutaman kuukauden iässä vaihdellen hyvin lievistä vaikeisiin. Niihin kuuluu vähittäinen, kasvun ja kehityksen hidastuminen, mikrokefalia, kouristuskohtaukset, vapinat, ihottuma, oksentelu ja tunkkainen haju. Hoitamattomana tauti johtaa älylliseen jälkeenjääneisyyteen, käytöshäiriöihin (yliaktiivisuus) ja liikunnan häiriöihin. Fenyylialaniinin välttäminen ruokavaliossa ja aminohapposeoslisä auttavat potilaita elämään lähes normaalia elämää. Dieetti on tiukka ensimmäiset 10 vuotta ja sen jälkeen sitä voidaan asteittain väljentää. Jos odottavan äidin fenyyliketonuriaa ei hoideta raskauden aikana, sikiölle aiheutuu erilaisia kehityshäiriöitä, joten dieettiin on palattava aina raskautta suunniteltaessa. Euroopassa sitä sairastaa 1/10 000 elävänä syntyneestä, joissain maissa, kuten Irlannissa ja Italiassa enemmänkin ja Turkissa 1/4000.

Oheiseen sukupuussa on esitettynä fenyyliketonuriaa sairastava suku. Henkilöt, joilla on fenyyliketonuria, on merkitty tummanharmaalla. Valkoisella merkityt eivät sairasta fenyyliketonuriaa.



1. Millä tavalla fenyyliketonuria periytyy?

 

2. Millä todennäköisyydellä

a. Henkilö 2 on sairas?

b. Henkilö 3 on sairas?

c. Henkilön 1 äiti on käynyt geenitesteissä ja tiedetään, että hän on fenyyliketonurian kantaja. Millä todennäköisyydellä henkilö 1 on sairas? Anna vastaus prosentteina ja kokonaislukuna.

 

3. Suomessa fenyyliketonurian esiintyvyys on 1/100 000. Onko sairaus yleisempi Suomessa kuin Euroopassa keskimäärin ja mistä tämä voisi johtua?



Kommentoi juttua