Helou! Ihanaa, se on ohi, ainut kirjoituspäiväni! Viime päivät ovatkin olleet yhtä stressaamista, kun tajuaa, ettei osaa kunnolla jotain asiaa, ja sitten kertaa sen ja huomaa miljoona muuta asiaa mitä ei hallitse. Korotuskirjotukseni meni kuitenkin ihan hyvin. Kokeessa oli todella peruskysymykset: demokratia antiikissa, oikeistopuolueiden nousu maailmansotien välissä ja kylmän sodan vaikutus Euroopan politiikkaan. Käsihän siinä väsyi, kun asiaa tuli vaikka ja kuinka.

Aika vain loppui kesken. Kirjoitin viimeiseen minuuttiin ja viimeinen vastaus jäi vähän vaillinaiseksi. Eväitä en kerinnyt edes vilkaisemaan.

Yleisimmäksi lukupaikakseni on vakiintunut sauna kellarissa, jossa voin olla rauhassa pikkusisarusten metelöinniltä. Sinne sitten lukkiudun, yksikseni hämärään saunaan. Kuulostaa todella tervejärkiseltä. Vakiovarusteina täytyy aina olla se 1,5 litran vanha sekamehupullo vesipulloksi, villasukat, pari tyynyä ja vino pino miellekarttoja, aikajanoja, muistiinpanoja, kaavioita ynnä muita tärkeitä? papereita. Omassa huoneessani en voi lukea, koska sinne kantautuu ilmastointikanavan kautta kaikki perheen löpinät ja telkkarin äänet. Pakko siinä on sitten siirtyä olohuoneeseen, kun kuulee jonkun hauskan jutun tai kiinnostavan ohjelman tunnusmusiikin.

Sosiaalinen elämä on jäänyt niin vähille, että ihan hirvittää. Viime viikonloppunakin piti jättää hyvät synttäripirskeet väliin lukemisen takia. Tuntuu, että olen ainut, joka lukee. Muut ottavat vain rennosti ja ihmettelevät, kuinka jaksan ylläpitää lukuohjelmaani. :) Ehkä on olemassa muitakin lukijoita, mutta heitä ei vain näy missään, koska he lukevat. Loogista.

Nyt paine hiukan hellittää, kun alan valmistautua pääsykokeisiin. Niin mutta jaa, kyllähän se stressi sieltä taas palaa, kun valmennuskurssi lähenee. Turussa saan sitten lukea ihan omassa rauhassa, kun en edes tunne siellä vielä muita kuin vanhan isoäitini.

Toivotaan, että historian korotus onnistuu. Toivottavasti myös Minnan biologiankirjoitukset onnistuivat!

Riitta

Helou opiskelijat ja opiskelijapyrkijät!

Olen Riitta, 19-vuotias kevään 2008 ylioppilas Kauhajoelta. Uhraan nyt kallisarvoista lukuaikaani ja jaan kokemuksiani ja ajatuksiani teille.

:) Ei pelkoa, teen tämän mielelläni. Olen mukana tämän kevään Eximian historian valmennuskurssilla Turussa. Mitä ilmeisimmin haen siis Turun yliopistoon historian laitokselle. Välivuoteni on kohta takana ja on ihanaa päästä taas käyttämään päätään opiskeluun. Tuntuukin, että aivoni ovat saaneet levätä jo pelottavan kauan.

Kipinä historiaan syttyi yläasteella. Kiitän siitä mahtavaa historianopettajaani, jonka opetustyyli oli niin omalaatuinen ja huvittava, että asiat jäivät väkisinkin päähän ja seuraavaa tuntia jäi ihan odottamaan. Voin sanoa, että nyt historia tuntuu todelliselta kutsumusalaltani.

Välivuodestani puolet vietin ihanan rentouttavassa ja stressivapaassa työssä päiväkodissa. Samalla tein kaikkea sellaista, mille minulla ei lukiovuosinani koskaan ollut oikein aikaa: sisustin, luin romaaneja (historiallisia tietysti), neuloin villasukkia ja osallistuin kansainväliseen vapaaehtoistoimintaan. Toisin kuin toisella blogikirjoittajalla Jannella en saanut välivuosityöstäni kuitenkaan kipinää ryhtyä lastenhoidon alalle tulevaisuudessa. Vuoden vaihteessa otin esille historian pikkujättiläiseni ja lukiokirjani ja ilmoittauduin uusimaan historian kirjoitukseni. Teen sen siksi, että minulla sellainen mahdollisuus on. Ainahan voi parantaa, ja perfektionistinen luonteeni vaatii sitä minulta. Lisäksi kirjoitukset antavat lisäpotkua lukemiseen, ja koko historian kronologia tulee kerrattua ennen keskittymistä pääsykokeissa vaadittavaan 1700-luvun tuntemukseen.

Historian pääsykokeissa kävin jo viime vuonna, tosin tietoisena siitä, että pääsykoekirjan puoleenväliin pääseminen Turun junassa jo istuessa ei riittäisi alkuunkaan. Välivuotta olen suunnitellut jo pitkään, mutta mikään ei estänyt minua käymästä pääsykokeissa joka tapauksessa.

Valmennuskurssin alkamista en jaksaisi enää odottaa. Niin innoissani olen muuttamisesta Turkuun, lempikaupunkiini, ja muiden pyrkijöiden tapaamisesta. Pääsykoekirjaa (Sophie Creutzin aika) en ole vielä kuin vasta vilkuillut, tosin ensiviikon keskiviikon kirjoituspäiväni jälkeen sallin itseni vihdoin paneutua sen pariin. Lainasin jo muutaman muunkin kirjan 1700?1800-luvusta tarkoituksenani lukea ne ennen valmennuskurssin alkamista. Tänään on kuitenkin vuorossa Suomen historia autonomian ajasta eteenpäin. Ei kun takaisin lukemaan!

Riitta