Moi, pitkästä aikaa!

En ollut osannut yhtään odottaa, että tästä keväästä tulisi näin kiireinen. Tiesin, että töitä täytyy tehdä paljonkin, ja työmäärä todellisuudessa onkin aikamoinen.

Tänään oli minun pääsykoekoitoksistani ensimmäinen, VAKAVA-koe. Huomasin taas, että olen aika kova jännittämään. Mahassa tuntui ikävältä ennen saliin astumista ja vähän sen jälkeenkin, mutta kun kokeen sai alotettua ja nimen kirjoitettua paperiin vähän tärisevin käsin, niin jännitys helpotti. Onneksi edes yksi koetus on nyt poissa mielestä! Ihan kohta (vajaan viikon) päästä sitten me kaikki odottelemme pääsyä koesaliin ja jännitämme, että mitä tehtäviä pääsykoepaperit tänä vuonna sisältävät!

Viimeinen viikko on erittäin ratkaiseva lukemisen kannalta. Tietysti suurin työ on tehty jo tähän mennessä, mutta tässä vaiheessa ei saa luovuttaa vielä! Nyt pitäisi vasta jaksaakin lukea ja päntätä, kaverit odottavat kyllä! Toisaalta itselläni on näin lähellä koetta vaikeus päättää, mitä pitäisi enää tässä vaiheessa lukea ja että pystynkö muka tässä ajassa enää tajuamaan mitään uutta?! Eli suomeksi, luen vähän (tai siis PALJON) kaikkea. Jokainen meistä tietää missä on hyvä ja missä vähän vähemmän hyvä, ja niihin panostetaan. Koe tulee olemaan kaikille vaikea! Juuri minä tai sinä ei olla ainoita, ketkä kiroilee mielessään nähdessään koepapaerin, joten nou hätä! :)

Tsemiä vielä vikalle viikolle!

Terve taas!

Nyt on mennyt pari ensimmäistä viikkoa valmennuskurssia. Tekemistä on ollut kyllä ihan hirveästi, eli tietää kyllä miten vapaa-aikansa tulee käyttää! Kurssi on toisaalta toiminut minun kohdallani suurena motivaattorina lukemisen kannalta. Ilman kurssia, en olisi läheskään tässä vaiheessa missä olen nyt. Myös ne pienet (ja varsinkin suuret) onnistumiset tunneille ja kotona tehtäviä tehdessä auttavat ja saavat ehkä lukemaan sen yhden hetken pidempään.

Onnekseni olen huomannut, että ei siellä kurssilla pahemmin kukaan mikään ylinero ole. Sitä nimittäin pelkäsin, että kaikki muut osaavat jo kaiken, ja minä olen ainoa joka taistelee esimerkiksi matematiikan kanssa. Toisaalta jos olisin paniikiltani tajunnut, niin eihän ne muut kurssilaiset olisi siellä, jos he kaiken jo osaisivat! Huojennus oli siis suuri.

Huojennusta olen saanut myös kurssin tutoreiden takia. Olen tajunnut myös sen, että sisään päästäkseen ei tarvitse olla täydellinen eikä varsinkaan osata täydellisesti jokaista tehtävää. Yritänkin kovasti omaksua asenteen, että teen parhaani ja se riittää jos riittää! Luulen kyllä, että en osaa kovinkaan usein noin ajatella.

Pääsykokeeseen on päälle kuukausi, eli aikaa on vielä opetella asioita, joita ei ehkä osaa. Ja samoin on aikaa kerrata asioita, joita on ehkä osaakin, ja tulla niissä vieläkin paremmaksi. Tämän reilun kuukauden aikana ainakin minun sosiaalinen elämä hiipuu nollaa kohti, mutta jos pääsen tavoitteeseeni, oli se ehdottomasti sen arvoista!

Moi taas!

Nyt on siis ennakkotehtävät julkaistu, ja olen jopa saanut ne tehtyä! Ja luulen vielä, että osasin ne hyvin. Haluan ainakin kovasti uskoa niin.

Vasta nyt minulla on aikaa lukea Nummenmaan tilastomatematiikan kirjaa ensi viikkoa varten. Liian myöhään pääsen keskittymään siihen (TIEDÄN!), mutta eikös sanonta mennyt jotenkin että, "parempi myöhään kuin ei milloinkaan" !? Itse ainakin tuudittaudun tuohon ajatukseen ettei paniikki pääse iskemään.

Kiire on tosiaan ollut. Toissapäivänä oli avoimen yliopiston tentti, tällä viikolla on muutenkin joka päivä töitä ja tänään julkaistiin varhaiskasvatuksen ennakkomateriaali jota pitäisi myös ehtiä lukemaan. Ainoa hyvä asia tässä viikossa on, että avoimen yliopiston tentti koski psykologian tutkimusmenetelmiä. Olen ainakin niiden parissa viettänyt aikaa, joten pienen taakan voin pudottaa hartioilta. Onneksi tämän viikon jälkeen loppuu työnteko toistaiseksi. Toisaalta, se ei vähennä eikä auta pätkän vertaa tulevaa työmäärää!

Tämä kevät tulee olemaan ainakin minulle työntäyteinen ja stressaava. Kaiken keskellä täytyy myös muistaa rentoutua. Joten muistakaa kaikki, että viimeistään siinä vaiheessa, kun tilastomatikka oikeasti pursuaa korvista, niin lähtekää kavereiden kanssa ulos tai tehkää jotain, joka saa ajatukset pyörimään muussakin kuin opiskelussa. Liiallinen stressi tekee kaikkea muuta kuin auttaa onnistumista. Vaikka kevät tulee olemaan kaikille rankkaa aikaa, tämän pitäisi myös olla hauskaa!

Moikka taas!

Pari viikkoa kulunut siitä, kun viimeksi kirjoittelin tänne ja tuntuu etten tänä aikana ole saanut mitään aikaiseksi. Valmennuskurssia ajatellen siis. Aikani menee tällä hetkellä avoimen yliopiston hommiin ja töihin. Onneksi olen lukenut tilastomatematiikan kirjan jo vuosi sitten, mutta mitäköhän siitä vielä muistaisi. Olen nytkin aloittanut lukemaan sitä uudestaan, mutta aika loppuu kesken ja liikaa tekemistä. Tuntuukin etteivät voimavarat kohta enää riitä, joten jostain täytyy viitsiä karsia viimeistään kun kurssi alkaa. Opinnot avoimessa jäävät siis kesken.

Odotan kovasti kurssin ennakkomateriaaleja. Eli suomeksi haluan järkyttyä tehtävien vaikeudesta mahdollisimman aikaisin, jotta ehdin rauhoittua ennen kurssin varsinaista aloittamista. Positiivista olisi tietysti jos ennakkomateriaalit tuntuisivat suhteellisen mukavilta ja jos niistä jotain jopa oppisikin. Täytyy siis toivoa, että yllätän itsenikin!

Paineet kasvavat koko ajan. Viime viikolla laitoin hakulomakkeet yliopistoon ja ammattikorkeakouluun, pieni kutina tuntuu jo mahan pohjalla. Kohta julkaistaan myös psykan pääsykokeen “yleisen osion” materiaalit. Viimeksi siinä oli noin kymmenen artikkelia, jotka olivat itse asiassa ihan kivoja luettavia! Ei tietenkään kaikki ollut minun ymmärrettävissäni, mutta olin iloinen, että suurin osa niistä oli kivoja. Joka tapauksessa luettavaa riittää ihan tasaisesti kaikille!

Tälle meidän valitsemalle alalle pääsy on kyllä tehty todella vaikeaksi! Sisäänpääsyprosentti Tampereelle on noin 3 prosenttia, eikä muihin kaupunkeihin tuo luku kovinkaan paljoa kasva. Ainakin ne, jotka ovat päässeet lukemaan psykologiaa voivat olla todella ylpeitä itsestään ja siitä, että ovat onnistuneet! Eiköhän joku meistäkin onnistu! Pidetään siis kaikki sormet ristissä ja peukut pystyssä ja mitäköhän muita niitä sanontoja olikaan. :)

Moi!

Minun nimeni on Saara ja olen 20-vuotias hyvinkääläinen. Kirjoitin ylioppilaaksi vuosi sitten, keväällä 2009. Jo silloin hain Tampereen yliopistoon lukemaan psykologiaa pääaineena, mutta mitä ilmeisemmin se ei onnistunut. Kohti uutta yritystä siis!

En ole koskaan ollut hyvä matematiikassa ja tilastomatematiikka oli todella suuri järkytys. Luettavaa oli paljon, ja kun yksin joutui opiskelemaan, motivaatio oli useinkin jossain minun ulottumattomissani. En siis lukenut niin ahkerasti kuin minun olisi pitänyt. Sen, että ei osaa hyvin, pitäisi olla juuri se motivaattori, joka saa yrittämään 110%.

Tänä vuonna osallistun siis Eximian psykologian päiväkurssille. Sen takia päiväkurssi on hyvä valinta minulle, koska olen töissä ja käyn myös avoimen yliopiston psykologian perusopintoja. Kun päivät menee valmennuskurssilla, jää illat muita tekemisiä varten. Tietysti halusin valmennuskurssille pääasiassa sen takia, että oppisin tarvittavat taidot koetta varten. Jos minun pitäisi opiskella taas kotona, mahdollisuudet päästä sisään olisivat aika pienet. En vaan ole niin ahkera! Tarvitsen tuollaisen “koulu ilmapiirin”, jotta pysyn rytmissä. Näiden syiden takia olin enemmän kuin valmis maksamaan vähän suuremman summan. Ei ainakaan mene hukkaan, kävi miten kävi!

Minulla on yhteensä edessä jopa kolmet pääsykokeet! Haluan suurentaa todennäköisyyttä päästä opiskelemaan, sillä töiden teko riittää jo. Tekemisen puute ei luultavasti tule olemaan mikään ongelma kevään aikana!

Täältä voitte lueskella mitä minun pääsykoekevääseeni kuuluu ja tsemppiä teille muillekin - sitä tulemme kaikki tarvitsemaan!