Analyysi lääketieteellisen valintakokeesta 2013
Lääketieteellisten alojen valintakoe keväällä 2013 kokonaisuudessaan oli jo ”fyysisesti” niin iso, että kokeen käteen saadessaan on kokeeseen osallistujan ollut erittäin tärkeää muistaa kaikkien muiden osallistujien olevan samassa haastavassa tilanteessa; vain näin osallistuja on voinut välttyä epätoivolta ja uskoa omien onnistumisen mahdollisuuksien olevan aivan samalla tasolla muiden osallistujien mahdollisuuksien kanssa. Koe oli tänäkin vuonna rakennettu yhden teeman eli silmän ja siihen liittyvien sairauksien ympärille, mutta ehkä painotus noin selkeästi yhteen teemaan oli hieman aikaisempien vuosien kokeita voimakkaampaa ja sikäli yllättävää.
Kemia
Kemian tehtäviä löytyi eniten monivalintaosiosta. 1. tehtävän monivalinnat liittyivät aineistoon ja edellyttivät sekä rakennekaavojen tulkintaa että tekstin huolellista lukemista. Lopulliset oikeat vastaukset olivat varsin loogisia ja lukion oppimäärän mukaisia.
Tehtävässä 5 etsittiin lääkemolekyyleille oikeita luokitteluja. Myös viime vuonna tehtävänä oli tunnistaa molekyyleissä esiintyviä funktionaalisia ryhmiä. Ryhmät kun ovat olennainen osa sekä lukion opetussuunnitelmaa että (lääke)molekyylien toimimista, joten niiden osaamiseen kannattaa panostaa jatkossakin. Hyvällä toiminnallisten ryhmien tuntemisella kemian reaktioiden pyörittely on muutenkin olennaista. Tässä tehtävässä olennaista oli kemian 2. kurssin hyvä tuntemus ja tarkkaavaisuus, sillä molekyylit pystyi luokittelemaan moneen eri yhdisteryhmään.
Tehtävässä 6 puolestaan tuli osata soveltaa kemian 4. kurssin asioita. Oppikirjoissa esiteltävät titrauskäyrät ovat usein huomattavan paljon yksinkertaisempia, kuin kuvassa nähty eivätkä histidiinitähteetkään varmaan ole tuttuja kovin monelle. Tehtävä kuitenkin muuttuu yksinkertaisemmaksi, kun vertaa siinä olevia molekyylejä aineistosta löytyviin ionimuotoihin eli saa tähteet käyrässä oikeille paikoilleen ja muistaa pH- ja pKa-arvojen keskinäisen suhteen.
Kemiasta oli tänä vuonna, kuten viime vuonnakin, vain yksi isompi erillinen laskutehtävä eli tehtävä 10. Tehtävä painotti selvästi kemian 3. kurssia eli mukana oli niin reaktioyhtälön tasapainotusta kuin ainemäärien suhteiden vertailua. Tehtävässä ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä, päänvaivaa aiheuttanee eniten usean reaktion samanaikainen pyörittely. Itsessään tehtävä ei kuitenkaan ole perustehtävää kummempi, sillä siinä pyöritellään samoja ainemäärien ja konsentraatioiden kaavoja kuin lukiokursseillakin.
Fysiikka
Kevään 2013 lääketieteen valintakokeen fysiikan osuus edellytti vastaajalta vankkaa laskurutiinia, sillä tehtävät olivat verrattain suoraviivaisia, mutta kokonaisuudessaan valintakoe oli laaja ja näin ollen ajankäyttö nousi viime vuoden tapaan ratkaisevaan rooliin.
Teorian puolesta fysiikan osuus kattoi miltei koko lukion laajan oppimäärän, tosin varsinaisesti mekaniikan tai pyörimisliikkeen tehtävää tällä kertaa ei laskennallisesti joutunut suorittamaan. Teorian osalta hakijalta vaadittiin niin lukiossa opittujen asioiden hahmotukseen perustuvaa rutiinia kuten myös uuden asian omaksuntaa. Sähkömagnetismin kurssin tehtävää valintakokeeseen ei tällä kertaa laskutehtävänä esiintynyt.
Kokonaisuudessaan lääketieteen valintakokeessa oli viime vuoden tapaan 16 tehtävää, joista neljä kokonaista tehtävää oli fysiikan alalta ja lisäksi yksi tehtävä jakaantui kolmeen osioon, joista kaksi oli fysiikan alalta.
Kaiken kaikkiaan vuoden 2013 valintakoe ei tarjonnut edelliseen vuoteen verrattuna kovin suuria muutoksia, tehtäviä oli viime vuoden tapaan runsaasti ja osa tehtävistä oli helposti laskettavissa laskurutiinilla. Huomionarvoista valintakokeen osalta on edelleen soveltavat tehtävät, joita ei Galenoksen mittakaavassa esiinny, mutta laajennettua tai soveltavaa tietoa esitetään valintakokeessa, jota oppilaan täytyy kyetä hyödyntämään.
Muutama sananen tehtävistä:
Tehtävän 3 ensimmäinen monivalintaosuus keskittyi lähinnä aaltoliikeopin kurssiin geometrisen optiikan osalta, mutta tehtävässä käsiteltiin myös atomifysiikkaan liittyviä aineen ominaisuuksia. Toisessa monivalintaosuudessa testattiin hakijan teorian tuntemusta ja tehtävä osoittautuikin rutiinin omaavalle henkilölle suoraksi laskuksi.
Tehtävässä 8, joka tällä kertaa oli lähinnä mekaniikan tehtävää, palautuikin suoraan jousivakion määrittämiseen graafisesti ja tästä edelleen suoraan paineen määritelmään. Tehtävässä myös edellytettiin, että hakija taitaa yksikönmuunnokset.
Tehtävän 13 virtaustehtävä oli ovelasti käännetty sähköoppiin taulukoimalla analogiat eri muuttujille ja edellytti hakijalta kylmähermoista peruslaskentaa. Tehtävässä kenties pyrittiin hämäämään opiskelijaa luulemaan tehtävää vaikeammaksi kuin se oikeastaan oli.
Tehtävän 15 lämpöopin ensimmäisen osuuden lasku edellytti, että hakija pystyy soveltamaan annettua suuretta laskeakseen absorboituneen lämpöenergian määrän. Seuraavaksi b-kohdassa annetun yhtälön aikavakion avulla päästiin laskemaan lämmönnousulle maksimi. Tämä edellytti jälleen opiskelijalta kylmähermoista rutiinilaskentaa, vaikka mukana pyöri ennalta tuntematon johdannaissuure. Lopulta tehtävä päätyikin energian laskentaan.
Tehtävässä 16 testattiin hakijan kerrannaisyksiköiden pyörittelytaitoa. Tämän rutiininomaisen operaation jälkeen loppuosa tehtävästä keskittyi lukion 8. kurssin ydinreaktioiden kirjoittamiseen ja puoliintumisaikalaskuun.
Biologia
Kokeen biologian osuutta voinee pitää haastavana ja ensisilmäyksellä jos koetta lähtisi analysoimaan, voisi todeta, että koe ei vastaa sitä, mihin lukion biologian aihealueiden opettelulla pyritään. Tarkempi kokeeseen perehtyminen kuitenkin osoittaa, että vahvalla perusasioiden osaamisella kokeessa on takuulla pärjännyt. Nostaisinkin tuon väitteeni tueksi esille muutaman tärkeän asian, joihin kokeen biologian osuudessa kannattaa kiinnittää huomiota. Ensinnäkin, aineiston käsittelyllä, joka pitää sisällään silmäilyn, tarkemman perehtymisen ja täsmäkysymyksiin täsmävastausten etsimisen, oli kokeessa suuri rooli ja siihen jokaisen tulevien keväiden kokeisiin osallistuvien tulisi valmistautumisvaiheessa kiinnittää runsaasti huomiota. Toiseksi, jotta kykenee saamaan haastavasta aineistosta rajallisessa ajassa selkoa, on yksinkertaisesti hallittava perusasiat, jotka tämän kokeen osalta käsittävät etenkin silmän perusanatomian. Kolmanneksi, on tärkeää huomata, kuinka taitavasti kokeen biologian osuus on onnistuttu tekemään monipuoliseksi: keskiössä aivan ansaitusti ovat – toki silmään liittyen – solubiologian ja ihmisen biologian asiat mutta kokeeseen on sisällytetty myös merkittävin pistepainotuksin perinnöllisyystiedettä ja populaatiobiologiaa (sukupuutehtävä 11: 10 pistettä) sekä bio- ja geenitekniikkakurssin peruskäsitteistöä (tehtävä 14: 8 pistettä). Neljänneksi, pidän valintakokeen laatijoilta hyvänä valintana sisällyttää kokeeseen runsaasti erilaista vastaustekniikkaa (esim. monivalinnat, kuvatehtävä, kuvaajan tulkinta, alleviivaus…) vaativia tehtäviä. Näin saadaan kokeeseen osallistujien monipuolista osaamista testattua ja kartoitettua.
Teema olisi voinut olla mikä tahansa muukin aihealue lukion biologian opetuskokonaisuudesta. Tästä kaikesta yhteenvetona voitaneenkin todeta: jos kokeeseen osallistuja ei ole aivan ”kone” laskemaan fysiikan ja kemian tehtäviä, on biologian osuus siitä pisteitä saadakseen hallittava hyvin, mikä sitä paitsi auttaa valituksi tulleita osallistujia erittäin paljon varsinaisia lääketieteen opintoja opiskellessa.
Eximian opettajat, Linnea, Juha ja Antti-Pekka
Tarvitsetko neuvoa? +358 9 2727 130 (ark. 09-17) tai sivuston chat-palvelu.